Suunnitelmia

Sain ystävältäni ystävällisesti kasan kankaita, joita hän ei itse tarvitse. Kiitos Paksu Leidi !!!

 Ensinnäkin verhokankaita........ 

Toiseksi muita monenlaisia kankaita.....

 Heti alkoivat pienet harmaat aivosolut hyrräämään, mitä näistä voisi tehdä. Verhokankaista voisi tulla kivoja mekkoja, itselle tai sitten jollekin tyttöselle. Näistä toisista puseroita, hameita, housuja.... liian monta mahdollisuutta, ja sitten.......

..... pongasin uuden Ottobren ja sai lisää pohdittavaa....

 Lehdessä oli ihana malli vintagemekkoon, vai oisko tuo liian tyttömäinen viihdevuosien kynnyksellä elävälle äkäiselle äm....... ööö, tota ei ku..... no, jos viiskytluku on vintagee niin silloin taidan olla minäkin. ;D ;D ;D. Otetaas uusiksi, oisko tuo liian tyttömäinen vintage ikäiselle lehtokurpalle?? Täh, tää ei nyt taija skulaa tää tekstinkäsittely, kun nuo sormet näpyttelee ihan omiaan. Mutta kumminkin esimerkiksi tuosta verhopinosta päällimmäisestä kankaasta voisi tulla tällä mallilla ihan kiva kesämekko, vaikka lehdessä oleva kangas on kyllä syötävän suloinen tuossa mekossa.

Niin ja jotta ei totuus pääsis unohtumaan mulla pimahti joku hempeyshyökkäys päällensä kesken kauppareissun ja oli ihan pakko ostaa noi langat, sukkiin itelle. Vaikka tällä hetkellä kaikki mun käsityöprojektit etenee niin tuskastuttavan hitaasti, että pitäisi saada joku turboahdettu inspiraatio päälle. Saiskohan sitä ostettuu Elloksen katalogista tai Ikean postimyynnistä.......?

Hamsteri tässä, päivää

Niinpä tuli käytyä Harmaatukkaisen Rouvan luona. Hän oli päivitellyt Äidille, että kun ois kankaita eikä kukaan tee. No, Äiti, joka ei ole eilisen teeren tyttö, sanoi tietävänsä kuka ja loppu onkin historiaa. :D


Kankaat vasemmalta oikealle: vohvelikangas, frotee ja paria puuvillaa.


Flanellia ja trikoota.


Farkkua, samettikangasta ja paksua puuvillaa sekä muutama kuva.


Ja punaista sen olla pittää, mekkokangas, jotain sekotetta ja trikoo.

Ei muuta kun ompelemaan. Koneen vein kyllä Äidille, sen saan ehkä loppuviikosta ja jäihän mulle saumuri, mutta siinä pitäisi langat taas laittaa uudestaan. Kuinka kummassa se onkin niin vaikeaa, en tiä, mut nyt paistaa kyl aurinko hihaan................

Kävinpä kirppiksellä

Tai oikeastaan kahdella ja tässä on saalis molemmista. No, ei pahakan. Langat ja nauhat on toiselta ja kangas ja narut toiselta (paitsi pyykkinaru) kirppikseltä. Kuinkas sattuikaan lanka ja kangas olemaan aika saman väristä.


Pyykkinarut ja pikku narukerät kuuluvat samaan projektiin, joten ne ansaitsevat päästä samaan kuvaan. Mutta mitä niistä on sitten tulossa onkin eri asia ja se nähdään tuonnempana. Vinkkinä voin kertoa että siinä tarvitaan virkkuukoukkua. ;)


Ja kuinkas mää satuinkaan sortumaan tämmöiseen pörhelölankaan!? No voihan. Mutta niitä kattellessa ja hiplatessa tuli VISIO. Samoin kun keltakukkaista nauhaa tiiraillessa.

Nyt täytyy toivoo ja pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin että ehtisi tehdä noita käsitöitä. On menny aika tuolla pihan puolella ja sen myötä puutarhaplogia päivitettyä ahkerammin. En mää silti sadetta toivo, jatkuis vaan nää lämpimät että aurinko paistais kunnolla hihaan. Sit mää voisin vaan istua ahterillani varjossa ja virkkailla tai neuloa. Siinä ei tuu liian hiki eikä saa auringonpistosta. :D :D :D Kivaa kesää vaan kaikille, toivon mä.

Lunta satoi...

... oliko se nyt 6 vai 7 päivä pohjoisemmassa suomea kun käväisin Kälykkää auttelemassa muutossa. Siinä järjestellessään tavaroita hän siivosi myös verkkokellaria. Siellä oli Anopilta ja Isomummilta jääneitä lakanoita ja kankaita pussi poikineen. Tuumasi että kun hän ei ollut nyt kymmeneen vuoteen tehnyt niistä mitään taitaa olla aika laittaa ne kierrätykseen tms. Mutta sitten hän sanoi sellaiset vaaralliset sanat. Ne meni jotenkin näin: 'Katso sinä jos....' Ja minähän katsoin niinkuin en olisi koskaan vanhoja lakanoita ja kankaita nähnyt. ;D Pengoin ne läpi ja otin pussillisen..... pois ja pidin kaikki muut.


Tässä on lakanasaalis ja alemmassa kuvassa muita kankaita. Kaikki on nyt pesty ja saikin pyöritellä erinäisiä koneellisia. Muutama ideanpoikanen alkoi heti jyllätä pääkopan sisällä. Tytär niitä jo katteli sillä silmällä ja noista kahdesta pussilakanasta, jossa on valkoisella pohjalla pieniä ruskeita sydämiä tulee tyttärelle alus- ja pussilakana ja pari tyynynliinaa, mutta niitä pitää vähän muokata koska ne ovat liian kapeat ja lyhyet nykyisiin täkkeihin.


Nyt ois siis materiaalii vaikka mihin, mut katotaan minne asti mielikuvitus riittää. Että lähteekö maatakiertävälle radalle vai ihan toisiin barusfääreihin. Jepulis.

Tytär sisustaa ja äiti ompelee

Viime lautantaina meikä pisti kaasutellen mutkat suoriksi, tosin vaan ompelukoneella. Käytiin nimittäin tyttären kanssa tyhjentelemässä hänen pankkitiliään, kun hän hommaili tuiki tarpeellisia asioita omaan pikku kotoonsa. Ikeasta osteli tyynyjä ja verhokankaan, josta verhojen lisäksi ompelin nuo pikkutyynynynpäälliset. Sohvalle on tulossa vielä yksiväriset vihreät tyynyt kunhan saan ne ommelluksi. Sisukset niihin tyynyihin löydettiin eilen uudella kierroksella.


Näiden lisäksi tytär halusi vielä ihka oman esiliinan kokkailua varten. Kuten näkyy vihreä väri taitaa miellyttää eniten hänen silmäänsä tällähetkellä. Ihan mukava, että äiti ei ole osoittautunut tuiki tarpeettomaksi vaikka tytär omaa pesää rakentaakin. :))


Eilisellä reissullamme sitten tytär osti lautasia yms. ja äitee vaan kankaita. Alla vasemmalla on laukkukangas tyttärelle ja yllä nuo pienet Tilda-kankaita ja kaksi muuta vuorikankaiksi niinikään kasseihin. Meikää näköjään 'kassialmattaa' kun suunnittelen vaan uusia kasseja. Tytär bongasi mieleisensä kassinmallin yhdellä rouvalla Ikeassa ja niin minä sitten sipsuttelin vaivihkaa rouvan perässä ja yritin tiirailla minkämallinen kassin hänen olallaan roikkuu. ;D

Nyt pitäisi vielä löytää uusi ompelupöytä tyttären entiseen huoneeseen, josta on tulossa itselle työhuone. Sen pitäisi olla kooltaa noin 70x130 ja mielellään puuta, että jos se ei ole valkoinen sen voisi ainakin sitten maalata valkoiseksi. Kas kun kaikki mitä tähän mennessä olen hommannut sinne ovat syystä tai toisesta olleet valkoisia. Rojekti on vielä pahasti kesken, mutta ans kattoo kyl se siit sit valamistuu.

Hei, se ompelee Osa2

Käväisinpä Sinooperissa ja sieltä tarttui mukaan kaikkea pientä ja tarpeellista sälää. Ja vihdoin löytyi myös nuo pyöreät kassinsangat, joita olen hakenut omalta paikkakunnalta joka paikasta, mutta 'ei oo'-ta on myyty kaikkialla. Niiden lisäksi siinä on kellon viisarit ja numerot, krakeerausaine sekä Tilda-kankaita ja nauhoja, jotka pääsivätkin heti tosi toimiin.


Nimittäin totesin, et mää tartten jonkun kivan kesäkassin. Vähän isomman kuin se pussukka jota nyt oon käyttäny. Koko on noin 35x33cm. Päälliskankaana käytin jotain vanhaa hieman käytössä kulunutta istuimenpäällystä ( joka oli jo poistetu käytöstä, mutta säilytetty 'jos vaik joskus tarttis'-vileeninvilosofialla).


Koristeena vanhaa pitsiä ja Tilda-nauhaa, sisällä Tilda-kangasta. Ja ettei jäis epäselväksi, et on ihan kotona tehty on sisätaskun suussa merkki homemade. Kyl kai tän pussukan kans voi lommoo lähtee viettään?


Nyt vaan tuppais uusii ajatuksii toisista kassinpussukoista, mut ei taija ehtii tekemään. Harmi. Menee hyvä ronspiraatio hukkaan. Hauskaa kesää kaikille ja aurinkoo ja lämpöö!

Kirppistarjontaa

Käytinpä vanhempiani asioilla tuossa päivänä muutamana. No, kun lähellä sattui olemaan kirpputori kysäisin isältäni haluaisiko hän käväistä siellä. Isäni kun on sellainen osto- ja myynti-ihminen, tai pikemminkin osto ja jos hänestä joskus aika jättää perilliset voivat perustaa jäämistöistä osto- ja myyntiliikkeen, tai pikemminkin myynti. ;) Mitään kun äiti ei saa pois heittää, jos joskus joku sattuu tarvitsemaan. Ja jos joskus jotain sattuu tarvitsemaan, kannattaa ensin kysyä isältä sattuuko hällä olemaan, vaikka jotain kummallisia työkaluja. Hänellä usein on. Enivei kumminkin. Tarttui siellä meikäläisenkin käsiin kankaita.


Heti alkuun täytyy tunnustaa, etten kuolemaksenikaan muista, miksi ihmeessä ostin nuo alimmaisena olevat vihreät verhot. Varmaan jossain hetkellisessä mielenhäiriössä. Silloin ne vaan näytti tosi mahtavilta kankailta. Ensinnäkin en yleensä pidä vihreästä. Vihreä vaan ei ole minun värini. Toiseksi ne ei missään tapauksessa sovi kotiini mihinkään huoneeseen verhoiksi. Ei edes tyynyiksi. Ja vaikka tekisin niistä laukunkin, en tiedä käyttäisinkö??? Tjaah, tais iskee päällensä Villeenin vilosofia, kun halvalla saa pitää ostaa vaik'ei tarviskaan.
Sain inspiraation uudistaa puutarhakaluston pehmusteiden päälliset ja tuosta sinisestä kankaasta aion tyynyjä tai jotain. Pehmusteiden päälliseksi se on mielestäni liian tumma ja yksivärinen. Jotain raikkaampaa saisi olla. Kangasta on noin kolme metriä, joten siitä tulee kyllä muutakin kunhan keksin.
Turkoosi on valmis verho, jolla aion uudistaa olohuoneen ilmettä ehkä syksymmällä. Päällimmäisen kankaan löysin ensimmäisenä ja jotain siitäkin tulee sitten joskus.


Ja kuka voi vastustaa halpaa lankaa? Väri ei oikein iske näin katsottuna, mutta hei 50 senttiä kerä. Ostin koko pussin eli 20 kerää. Tää ei tietenkään ollu kirppis ostos.


Keltä pääsi just livahtamaan suusta, ettei yleensä pidä vihreästä. Muttä TÄSTÄ minä pidän erittäin paljon. Tämä on parhaillan koukulla, ei vaan ole tulossa itselle ja lanka taitaa kulua kaikki tähän. Mutta jos löytäis lisää tätä väriä niin mikä ettei. Mikä tästä lopulta tulee selviää sitten kun se on valmis. Niin, niin ja se jakku on edelleen puikoilla.... jooopah.....

Olipa kerran hamsteri

Olipa kerran Hamsterinainen. Eräänä kauniina päivänä hän meni käymään Äiti Hamsterin luona. Äiti Hamsteri oli juuri käynyt siivoamassa kangasvarastoaan ja oli kasannut sängyn päälle kaikki kankaat joista halusi luopua. Niinpä hän sanoi tyttärelleen, että katsoisi olisiko kasassa mitään, joka häntä kiinnostaisi. Hamsterinainen levitteli kangaskasaa ja kuinka ollakaan päästyään tarkastelun loppuun hän huomasi, että melkein kaikki kankaat olivat päätyneet otettavaan kasaan. Niistä kertyikin kaksi muovikassillista tavaraa. Onnellisena hän kiikutti kassit kotiin pää täynnä suunnitelmia mitä niistä tekisi.

Eräänä toisena vähän sateisena päivänä Hamsterinainen suuntasi autollaan työkaverin luo kyläilemään. Siinä kahvitellessa työkaveri kertoi tyttärensä tuoneen ison kasan kirppistavaraa hänelle. Niinpä hän sanoi Hamsterinaiselle, että katsoisi olisiko kasassa mitään, joka häntä kiinnostaisi. Hamsterinainen levitteli vaatekasaa ja kuinka ollakaan päästyään tarkastelun loppuun hän huomasi ottaneensa taas kaksi kassillista tavaraa. Onnellisena hän kiikutti nämäkin kassit kotiin pää täynnä suunnitelmia mitä niistä tekisi. Ja kuten arvata saattaa näistä kasseista kertyisi monta monta tarinaa kerrottavaksi. Sen pituinen se.

Avoinna koiran virka

Äiti siivosi kangaskaappiaan ja sain pienen kasan kankaita.


Hipelöin kankaita hetken ja mietin mitä niistä ompelisin. Kun en sitä heti keksinyt pistin kankaat pussiin, pussin kaappiin ja vedin mietintämyssyn syvälle korvilleni. Kun asia oli aikansa muhinut kävin käsiksi tuohon kymmenen vuotta kaapissa olleeseen sadetakkikankaaseen. Lisäsin vähän fleeceä, tarra- ja heijastinnauhaa ja tadaaa.... tuli koiralle sadetakki...


UUPS! Nythän mä hokasin, että mä mokasin. Ei meillä ole koiraa!? Meillä vaan akka räksyttää ja ukko kaluaa luut.. ;) Nyt ois siis avoinna koiran virka. Pitäisi olla kiltti ja sisäsiisti. Ja pieni, että mahtuu tähän. Otetaan pehmolelu malliksi sovittamaan...


Eikö näytäkin ihan batmanilta. Mutta eihän se voi olla batman kun se on koira. Olkoon se siis dogman. Tässä vielä edestä kun se on niin söpö.


Oikeasti ei meille voi ottaa koiraa kun isäntä on allerginen. Ja siks toisekseen vein tuon sadeviitan ystävälleni tuliaisiksi. Nyt yksi pieni luppakorva sipsuttelee dogman viitassaan jossain päin etelätä.