Lahjontaa

Ystäväni Paksu Lady (jolla nimellä hän itse kutsuu itseään uskokaa tai älkää) saapui luoksemme kyläilemään Miehensä kanssa mukanaan hirveä pussillinen, tarkoitan siis ISO pussillinen lankaa tuliaiseksi (tästä seikasta hänen Miehensä oli varmaan ikionnellinen kun pääsi eroon muutamista niistä kirotuista keristä jotka majailee heidän sänkynsä alla [siellä ei siis ole villakoiria vaan lankaa]). Sanoin ystävälleni koittavani pitää näppini erossa noista sen aikaa että saan tehtyä ne viisi (ainakin) keskeneräistä työtä valmiiksi. Tarkemmin ajateltuna tuo lupaus ei tuottaisi vaikeuksia pitää kun katsoo lämpömittariin. Jotenkin tuntuisi että hirveä helle (öpauttiarallaa 50 astetta), villalanka, hiki ja läähätys ei kuuluisi yhteen. Näissä lämpötiloissa meikäläisen sisäinen termostaatti tilttaa, pumppu reistaa, happi loppuu ja pier.... tai no ei nyt mennä kummelimaisiin yksityiskohtiin tässä asiassa. ;)


Lankojen lisäksi ystävälläni oli mukanaan tilaamani korvakorut (hän siis tekee koruja). Nämähän sitten eivät ole nätit vaan kertakaikkisen IHANAT. Helmenä, vai sanotaanko tuota helmeksi vai miksi tuota turkoosia pallukkaa, on muistaakseni kissansilmät. Jos meni väärin niin korjataan.


Ja kun pikkusen tykkään tuosta turkoosista niin lauantaina käydessämme Turuus tarttui ihan vahingossa torilta olkalaukku.

Jep. Mutta nyt pitää lopettää nää höpinät, mää nimittäin olen myöhässä. Pitäis hakea Äitee ja lähteä kyläilemään toisen Ladyn luo. Mulle on luvassa kankaita. Siitä sitten myöhemmin.

Buttercup Bag

Eräs ystäväni pyysi lyhentämään talvitakkia. Pituutensa takia sitä oli hankala käyttää pyörätuolissa, joten se seisoi kaapissa hengarissa käyttämättä. Kyselin että mitä sille kankaanpalalle tehdään joka leikataan pois, tarviitko jotain kassia tai pussukkaa (höh kuka nainen nyt EI tarvii). Ystävä tuumi ettei hän sille kuitenkaan mitään tee, että tee mitä tahdot.


Se mitä tahdoin pikkuisen muutui kun leikkasin takin lyhemmäksi, koska sitä kangasta ei kuitenkaan niin hirveän paljon jäänyt. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin tähän Buttercup Bag:iin. Kaavat tähän kassiin no ollut jo tovin aikaa mutten ole saanut aikaiseksi niitä vielä käyttää. No, nyt on kaava korkattu ja odottaa vaan koska seuraava kangas pääsee leikkuupöydälle.


Malli: Buttercup Bag by Rae Hoekstra
Kangas: Villakangastakin helma- ja vuorikangas
Nappi: Kirppislöytö


Kangas on ehkä pikkuisen paksua tähän malliin, mutta kyllä se menettelee. Sai sentään ommeltua koneella kaikki osat yhteen ettei sen kanssa ollut mitään isompia ongelmia. Kaavassa ei ollut sisätaskua mutta lisäsin sen kumminkin ja kiinnitykseksi laitoin tarranauhaa sellaisen mangneettinappijutun tilalle, kun ei sellaista sattunut olemaan.


Viitaten edellisessä postauksessa mainitsemiini tuplahääpäiväjuhliin, meillä kaikilla oli niin mukavaa. Meillä on Komea Poika ja Kaunis Miniä. Tilaisuudessa tarjottiin Hellapoliisin Mustikka-valkosuklaakakkua, jonka valmistaminen oli allekirjoittaneen harteilla. Oli kuulemma hyvää muidenkin mielestä. Kannattaa käydä noilla Hellapoliisin sivuilla tsiikailemassa mitä ihanimpia tarjottavia. Nam.

Kuin kuuta nousevaa...

... on Tytär varmaan odottanut, että koska se emo saa aikaiseksi ommella hänelle laukun jonka kankaat ostettiin jo kesällä. Tässä se odotettu nyt on. Mallia vähän vaklailin salaa Ikeassa tiirailemalla yhden rouvan laukkua, kun Tytär sanoi sen olevan hänen mieleen. No, ei tää ny ihan sellainen ole mutta sinnepäin kuitenkin.


Päällikangas on ostettu Kodin Anttilasta ja vuori muualta. Sisällä on kännykkätasku ja kaksi muuta taskua, josta toinen on vetoketjullinen. Olkahihnaa voi säätää kahden D-renkaan aavulla.


No, mitäs sanoi lapsukaiseni, kelpaako vai pistetäänkö uusiksi?

Sinkeri surraa

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Hetkellisessä mielenhäiriössä aloin viime vuoden viimeisenä päivänä väsäämään vanhoista villapuseroista kasseja. Huovutin ne ensin koneessa ja sitten tarvittiin vain mittanauhaa, saksia ja nuppineuloja. Niin ja tietenkin se ompelukone.


Tämä kassi syntyi äidin vanhasta villapuserosta. Se huopui koneessa niin hyvin, että kassiin on käytetty koko puseron leveys. Enkä halunnut tuota kissaeläintäkään ruveta pilkkkomaan, joten kassista tuli ihan hyvän kokoinen noin 39x35cm. Olkahihnat on tehty hihoista ja vuori on ommeltu vanhoista mustista pitkistä housuista. Kaivoin ne niistä kirppiskasseista, joita aikaisemmin esittelin.


Villapuseron tähän kassiin löysin kirpputorilta. Ostin puseron ihan tuon nallen takia, se oli jotenkin niin söpö. Nallen rusetti ja tassuissa ja korvissa olevat kangaspaikat eivät tietenkään huopuneet vaan menivät kurttuun ja mietin miten saisin ne suoristettua kun en viitsinyt niitä poiskaan purkaa. Siitä sitten sain idean nallen täyttämisestä. Neulasin nurjalle puolelle kankaanpalan ja ompelin oikealta puolelta nallen ääriviivoja pitkin. Jätin pääpuoleen aukon täyttämistä varten. Vanhan tyynyn sisuksista otin täyteaineen ja kun nalle oli sopivan pullea, ompelin aukon kiinni. Tässä kassissa on erilliset kaistaleet sivuissa ja pohjassa. Koko on noin 30x30x6cm. Olkahihnat on tehty myös hihoista ja vuori kirppiskassin uumenista löytyneestä mustasta paitapuserosta. Puseron leikkasin niin, että pystyin hyödyntämään kaksi rintataskua kassin sisälle pieniksi läpällisiksi taskuiksi ja ompelin lisäksi isomman taskun toiselle puolelle.


Samaan syssyyn uudistin vanhan torkkupeiton. Jätin sen vuoriksi ja pällisen ompelin verhokankaasta.Materiaalia en muista, mutta se on liukasta ja kahisevaa ;).

Hamsterin ensimmäinen

Noista pussukoiden sisällöistä ensimmäiseksi tarttui käsiini siniset samettifarkut. Enpä tietenkään ottanut aloituskuvaa housuista vaan siirryn suoraan valmiiseen tulokseen. Lahkeissa oli tuollaiset kivat raidat, joten en tehnytkään läpällistä laukkua niinkuin ensin ajattelin vaan tuollaisen pussukkamallisen. Ompelin siihen pienen taskun koristeeksi, vaikka kyllä sinne jotain pientä mahtuukin.


Toiselle puolelle halusin hyödyntää housujen takataskuja, siksi se on tehty noin monesta palasta.


Vuorin ompelin kankaanpalasta, joka oli jäänyt vanhoista verhoista. Sisällä on kolme taskua tilpehööriä varten.


Mutta mitä nyt tapahtuu... kuuluu pientä rapinaa.....IIIIIK HIIRIÄ!!!


Hiirien teko-ohje on uusimmasta suuri käsityö-lehdestä.

Höpinää tötteröön

... eli mitä muuta tuli viikonloppuna valmiiksi.

Ensin uudistin yhden ikivanhan kulahtaneen kylpypyyhkeen ja tein siitä kolme käsipyyhkeitä. Ajattelin, että kangas ei ihan vielä lattiarätiksi joutaisi. Nuuka pitää olla ja kierrätystä harrastaa vaik'en Laihialta olekaan kotoisin.



Sitten sain päähäni tehdä yhden hartiahuivin ikäänkuin läksiäislahjaksi ihmiselle,joka on ehkä muuttamassa pois paikkakunnalta. Ensin siitä oli kyllä tulossa ketjusilmukkakaulahuivi, mutta kun se ei näyttänyt mielestäni kivalta purin pois ja aloitin uuden. Sitten tietenkin lanka loppui kesken ja piti käydä vielä lauantai aamuna kiireen vilkkaa ostamassa yksi kerä lisää (olen siis sortunut ostamaan kolme kerää uutta lankaa, kun varastoista ei löytynyt sopivaa... ;( ) Onneksi sain huivin valmiiksi iltaan mennessä, kun saaja oli tulossa kylään miehensä kanssa. Lahja olikin mieluinen, koska hän sanoi sen olevan ihanin lahja, jonka oli koskaan saanut.



Näiden lisäksi vielä yksi laukunraato muotoutui oikeaan olotilaansa, kun sain sen kasattua. Laitettua sangat ja vuorin sekä virkattua kukat koristeeksi ja ommeltua helmet. Laukku on menossa tädilleni, joka on jäämässä eläkkeelle.



Tässä vielä kuvaa sisuksista. Hempeetä sen olla pittää. Sisällä on kolme sivutaskua joissa voi säilyttää kaikkea tarpeellista.



Nyt sormet taas syyhyää päästä käsiksi seutaavaan työhön.....

Kas pussukka

Sainpa viimein kuvattua kassin, jonka tein samoilla kaavoilla kun aikaisemmin esitellyn kullanvärisen kassin. Tämäkin on tehty 'vuosikertakankaista', joita on säilötty kaapissa hartaasti. Punainen kankaanpala oli sen verran pieni, että leikkasin sen ilman saumavaroja. Samasta syystä vuori on kokonaan yhdestä palasta. Kiinnitin siihen tukikankaan, mutta ei siitä kovin jämäkää tullut.

Tässä on kassi ulkoa.



Tässä sisältä.

Kas kas kassia

Suuressa Käsityölehdessä oli kuva kassista, johon ihastuin, mutta vasta ehkä kolmannella silmäyksellä. Pitihän sellainen sitten ruveta väsäämään. Vähäks oli himmetä, että oli tota himmeetä 'kultakangasta' kaapissa. Se kun on kuulemma tämän kesän yksi muotiväreistä. Ja sitä kangasta riittää vielä moneen kassiin. Pikkusen löpsö pussukka tästä tuli,mutta kelpaa mulle.


Joku ehkä katsoo, että on tutun näköistä kangasta. Kyllä, juu. Se on sitä samaa sadetakkikangasta, josta tein sen koiran sadeviitan taannoin muinoin. Vuoriksi löysin kangasnäytepalan vuodelta nakki. Vähän oli naftisti, niin että kumpaankin kulmaan piti laittaa lisäpalat, vaan eipä tuo tahtia haittaa. Ohjeessa ei ollut sisätaskuja, vaan laitoinpa nekin. Kännykkätasku on toisella puolella. Elläimellistä menoa.