Ei! Kyllä! Ja miten näin siis pääs käymään. No, nääs kun mää yhtenä päivänä sain hetkellisen mielenhäiriön (näin jälkeenpäin siltä se tuntuu ja mitä siitä sitten seurasi) että haluan uudet verhot olohuoneeseen, vaikka ei entisissäkään mitään vikaa ollut. Itseasiassa tykkään niistä edelleenkin kovasti. Mut mää sain sellaisen vision et jos ompelen olohuoneeseen viis uutta verhoo, niin mun ei tartte ommella makuuhuoneeseen kahta verhoo kun paan niistä olkkarin verhoista kaks sinne makkariin!?!? Kun me näin kuuden vuoden täällä asumisen jälkeen ei olla saatu verhoja makkariin (lue: mää en oo ommellu laiskuuttani).
Niin sitten yks kaunis päivä ku Isännälläki oli vapaata lähettiin huristelemaan Petikon Kodin-Anttilaan (juu, voitteks te kuvitella et miäs lähti tuhlaamaan vähiä vapaitansa akan kans verho-ostoille, voi hyvää päivää sentään). No, ei siinä mitään. Aikani tutkailtuani löysinkin sieltä semmosen kivan valoa läpäisevän kankaan ja halvemmalla ku ajattelin, mut ku en voinu uskoo et ensimmäisestä kaupasta natsais käytiin varmuuden vuoksi vielä Eurokankaassa. Sieltä ostin sit vaan laskosnauhaa verhon yläreunaan ja palattiin Anttilaan hakemaan SE kangas.
Kotona sitten melkein ensi töikseni aloin leikkaamaan verhoja pituuteensa (150cm nauhamitalla) ja kolmannen verhon leikattuani hiipi piän epäilys leikanneeni sen liian lyhyeksi. Tarkistin ja AAAAARRRGGGGHHH ensimmäisen kerran. Se oli 50 cm liian lyhyt. Kaks ensimmäistä oli onneks oikeen mittaset ja kaks viimestä varmistamalla varmistin et tuli oikea pituus. Painuin sit niiltä istumiltani nettiin katsomaan saisko nauhamittaa pidempänä mistään. Saihan sitä
Ompelijanmaailmasta. Kantsii käyä kattoon jos jollakin muulla on samaa tarvetta.
Kun meillä sattui sit olemaan asiaa Jumboon koukattiin Anttilaan kattomaan josko kangasta olis vielä lisää. Juu, kahdessa hylsyssä parin metrin palat. Mut myyjä katsoi että Jumbon Anttilassa olisi ja sieltä sitä saatiinkin yhteen verhoon tarvittava määrä.
NOOH, aloin sitten ommella niitä neljää muuta verhoo ja neulan osuessa verhossa olevalle koristenauhalle se meni POIKKI. AAAARRRGGGHHH toisen kerran. Nauha oli niin paksua että jos se ei menny poikki se ryttäsi verhon tai meni mutkalle ja piti purkaa ja ommella uudestaan.
Ompelin kolme verhoa valmiiksi rypytysnauhoineen ja kun ajattelin laittaa ne ikkunaan ja aloin vetää langoista rypyttääkseni huomasin että nauha on VÄÄRINPÄIN siis ylösalaisin. AAARRRGGGHHH kolmannen kerran. Ei ku purkuri käteen ja purkamaan nauhaa pois ja ompelemaan uudestaan.
Purin nauhan yhdestä verhosta, käänsin ja rypytin ja nostin ikkunaan ja vasta siinä vaiheessa hoksasin että rypytysnauha pitää kohdistaa kun siinä on tuollaiset viuhkalaskokset. AAARRRGGGHHH neljännen kerran. Kahdessa muussa verhossa kohdistus ei osunut kohdalleen.
Kävin sitten paikalliset kangaskaupat läpi josko löytyis samaa nauhaa. EI TIETENKÄÄN OLLU. Nyt sit pitäis joku päivä lähtee taas Petikkoon ostamaan lisää nauhaa kahteen verhoon, jotka muuten valmiina odottelee et pääsis ikkunaan.
Siis älkää ostako tätä kangasta jos haluutte säästää hermojanne.
Täytyy kyllä tunnustaa että nyt kun nuo on ikkunassa en voi kieltää ettenkö tykkäisi niistä ja siitä miten valo sihtautuu läpi verhon.
Savolainen sananparsi sanoo että 'Jokkainen teko on ensinnä mahoton', mutta JOS oisin tienny etukäteen miten seiniä päin tää rojekti mennee niin...........
