Yes, I did it again

Viitaten keskiaikaiksiin turnajaisiin, joka oli taannoin käynnissä sen turkoosin virkkauksen tiimoilla, voinen todeta turnajaisten olevan edelleen tauolla. Poissa silmistä , poissa mielestä ja niin edespäiten. Mutta mitä tulee OMPELEMISEEN, on sillä saralla ollut meneillään pienimuotoinen Tour De Kääk. Näet kun keväällä, vai oliko se kesällä tai syksyllä (???, miten se dementia alkoikaan???), jolloinkin kuitenkin tänä vuonna (afrikassa) leikkasin puolihameen uusilla kaavoilla Suuri Käsityö-lehdestä 9/2010. Mittailin ja mittailin, sekä kaavoja, omaa ruhoa ja saumavaroja ja leikkasin. Sitten homma jäi lojumaan kirjaimellisesti ompelupöydälle sen puoli vuotta ilman, että osien päältä edes pölyjä pyyhittiin. Sitten viime viikolla kauheassa puolihameentuskasssa (no, ku piti välttäättä saada jotain uutta päälle, mielummin heti) huiskautin pölyrättiä ja otin hameen kappaleet kauniiseen käteen ja aloin kasata tekelettä kokoon. Ompelin hameen etukappaleen ja kaarrokkeen, sekä takakappaleet ja myös piilovetoketjun, joka sivumennen sanoen istahti kertalaakista paikoilleen melkein täydellisesti. Sivusaumat vain nuppineulasin sovitusta varten.

Ensimmäinen kääk, tuli kun vetaisin hameen päälle, sillä seurauksella että nuppineula tuikahti sentin verran ihon alle ja toinen kääk, kun huomasin että hame on liian pieni. MITÄH! Onko päydällä lojuminen aiheuttanut atomien kutuístusta? Minähän mittasin, mittasinhan, sen niin tarkkaan? Vai onko käynyt niin että, elopainohiiri nakersi lisää liikuteltavaa tähän tomumajaan? Ei voi käsittää. No, nakerruksista huolimatta piti sitten leikata uudet hameen kappaleet. Onneksi oli kangasta sen verran reilu pala, ettei siitä tullut ongelmaa. Lopputulokseen olen suht´ tyytyväinen. Vaihteeksi on kiva pitää päällä kapeaa hametta ja kivalla kaavalla vois tehdä toisenkin hameen, nääs kun taaskaan yksi ei riitä. ;D

Kyökin puolella.....

..... työskentelevä ystäväni E pyysi minua ompelemaan suojat hänen silikoneilleen. Tai siis silikonisille patakintailleen, syystä että kukaan keittiöllä ei tykkää käyttää niitä, kun ne tuntuvat käsiin niin inhottavilta.

Kaivelin sitten noita kangaskasojani ja päädyin hurauttamaan sisävanttuut harmaisiin silikonisiin ihan sävy sävyyn. En tiiä kuinka tuo kangas kestää, mutta ommellaan sitten uudet jos noi käänteet nopiasti palaa siellä kuumuuksissa. Kangas on kai jotain sekotetta ja puuvilla ois varmaan kestäny paremmin.

Samaan syssyyn kun hipelöin tuota ompelukonetta sisuksientekotoiveissa otin kaapista lahjaksi saamani kaitaliinakankaan ja kurvailin siitäkin saumat suoriksi. Se passaa nyt hyvin nuitten kivikynttilöitten kaveriksi, jotka saatiin tuliaisiksi ystäväperheeltä. Nähtäväksi jää raskiiko noita sitten poltella. Justiin eilen kyllä hiippailin kaupoissa ja ostin parisataa tuikkua, pari öljykynttilää, ulkotuikkuja ja kruunukynttilänpötkylöitä. Ja veikkaanpa että parin viikon päästä suurin osa niistä on haihtunut savuna ilmaan. Ei siitä oo kun kolmisen viikkua kun Ikeassa kurvailtiin ystäväni PiuPaun kanssa ja rahtasin sieltä laatikon täyteen poltettavaa. Pistää epäilemään assuuko tuolla sisuksissani sen puukkojunkkarin lisäksi joku pyromaanin tapanen, kun tuo tulien sytyttäminen on niin mukavaa. ;) Vaan ei se tässä 'talven' mustuudessa auta ku pistää tulta kehiin, jotta kaik valkentuis. Pitäskö tähän loppuun vielä sanoa et, hyvää viikkoa ja polttelemisiin. ;D Sii juu.

La la lailaa laaa

Kuka vielä muistaa tämän vuoden maaliskuussa neulomaani soputelttaa, KLIK?? Eipä sillä että tarviskaan muistaa, paitsi mun, noin niinku opettavaisena kokemuksena?!? No, nyt on taas yritetty kesyttää tätä Laila lankaa, ehkä vähän paremmin tuloksin. Ei tästäkään täydellistä tullu. Piti tehä vähän ylipitkät hihat. Tuliko, no EI. Vaikka koitinki venyttää niitä huuhtelemalla neuletta aineissa. Ei ehkä olleet tarpeeksi vahvoja troppeja siihen saavutukseen. ;)

Lankana on siis Laila alpakkamix (75% acryl, 25% alpakka), puikot nro 7 ja ohjeena paljon muokattu ruusupusero Novitan talvi 2008 s. 42.

Vähän tässä vielä mietin, jotta pitäskö kutasta sittenkin lisää pituutta noihin hihoihin. Kauluksesta tuli tuon ainaoikein osalta jotenkin löpsö, mutta tuohon rullautuvaan osaan otin numeroa pienemmät puikot niin ei tarvinnu miettiä kavennuksia. Toisaalta tosta kaula-aukosta tuli umpinaisempi kuin ajattelin. Meinaan et jos vertaa siihen tällä ohjeella aikaisemmin neulomaani ruusupuseron kaula-aukkoon, jota jouduin kutasemaan pari kerrosta lissää. Ruusupuseroon KLIKKAA TÄSTÄ.

Laila lankaa jäi vielä 75g, joten siitä saattais tulla vielä jotain pientä. Katsotaan, sanoi lääkäri.