Näyt orvoki ja lemmiki ja strasselituko risteykselt

Toisaalt tän postauksen vois otsikoija myäs et 'vanha verho uus elämä', mut ko kerranki pääs lainaamaan suurta runoilijaa Heli Laaksosta nii pitihän semmonen tilaisuus hyväks käyttää. Tää kankas nääs on niist mun Anopin jäämistä, joita rahtasin melkeen vuas sitte kotio. Ja em palioo valhettele ko sanon et oon tehny tätä mekkoo koko kesän tai ainakin melkeen. Se jumittu noijen olkaimien ompelemisee. Oli muka nii vaikeeta saaha aikaseks mokoma juttu.


Kaava on MODAsta 3/2007. Mää kyl tykkään tost kankaast, mut onks tää malli sittenkää mulle hyvä. Mun vatta pömpöttää ja näyttää siltä et oisin raskaana, mut nykyään ei kukaan enää kysy et ooks sää raskaana, vaan ne sanoo et SÄÄ OOT LIHONU.


Nii et tuliks täst liian tyttömäinen viiskymppisel kurpal??

Huamatkaa et alushame on keltane ja vieläki liian pitkä vaik oon lyhentäny sitä jo kaks kertaa. Sitä paitti ko mul on tommonen ruma selkä (täynnä luamii) mää oon tekemäs hihatin/boleroo, mut arvatkaas onks seki viimeistelyy vaille valmis. Mää en muka kerkee, mihin mun aika sit menee oikeen.


Täs ois viel yks kiekaisupusero, joka on valmistunu jo ennen juhannusta mut saamattomuuresta en oo saanu kuvattuu ja postattuu sitä. Kaava on MODAsta 6/2006.


Pannaas tähä loppuun viel lainaten Heli Laaksosta.

Vinkei yksinäisil naisil 4

Sit ko sul see miäs jo o.
Pirä privat pelle-showt hänel sillo tällö.
Silut häne tukkatas nii et pälvikalju alkka.
Pirä Biltena- ja Motoneti-luettelo käre ulottuvil.
Virkka play-offiseihi kaksmetrinen kannustushuiv
ja an lupa karotta.
Ol see verra hull, et miäs voi kavereilles kehuta:
see hautto muni mun karvalakis uunim pääl.
Näyt orvoki ja lemmiki ja
strasselituko risteykselt.
Hanki anopisilmäfärisep piilolinssi.

258 langanpäätä

Yhden pitkällisen myssy/huivi-projektin valmistumisen jälkeen (niin, se on valmis mutta kuvaukset on vielä suorittamatta ja tehdään ne sitten kesähelteillä :D) ajattelin, että voisin tehdä jotain kivaa. No, se kiva oli sillä hetkellä uusimmassa Novitassa ollut tytön poncho. Sitten kun oli aloittanut sen tuumin, että olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea, kun laskin että joudun päättelemään 258 langanpäätä!!! Noh tehdään sitten mutta ei koskaanikinä enää (ja kuinkas sitten kävikään, mutta se onkin jo toinen juttu).


Ohje: Novita kesä 2010 (tarkistan tämän vielä kun lehti on lainassa Äidillä tällä hetkellä)
Lanka: Novita Wool (valk.), Nalle Kukkaketo Ruusu
Virkkuukoukku: Nro 3,5 ja Pitsikukka-kehikko

Kun sain tämän ponchon valmiiksi ja löysin Tyttären vanhan salsahameen, sain idean mekosta tähän ponchoon samoilla väreillä. Yläosan kaava on SK-lehdestä (kauluksen jätin pois) mutta hameosa on salsahame kokonaisuudessaan, siitä on vain vetoketju ja vyötärönauha purettu pois, helma avattu ja nauhat lisätty.


Yläosan ohje:Suuri Käsityö-lehti 5-6 2010 Mekko nro 16 s. 47

Kaikki kankaat, nauhat ja pitsit on tämän hamsterin varastoista. Ainoat mitkä on ostetty nyt ovat napit, kun mitkään kotona olleet ei jotenki natsanneet.


Napit onkin aika ihanat. Kälykkä sanoi, että mekko on kuin jostain sadusta ja itselläni tulikin jostain syystä, solmiamisnauhaa laittaessa, mieleen Lumikin mekko, vaikka värit ovatkin ihan erilaiset.


Mekosta tulikin juuri sopivankokoinen, vaikka pelkäsin että kaula-aukko on liian pieni, mutta en sitten joutunutkaan korjaamaan sitä.


Ei muuta kuin helmat hulmuamaan.


Pitsiä näkyvissä.


Ihan tyytyväinen olen tähän projektiin. Nyt vaan tekisi mieli tehdä toinenkin mekko tällä kaavalla ihan ohjeen mukaan tai ehkä sittenki jotain muuta....hmmmm.... tuumiskellaan, tuumiksellaan.

Olisko sun pitäny saada vielä toinen tyttö...

...kysyi Mieheni vuoden vaihteessa nojaillessaan ompeluhuoneeni ovenkarmiin kun väsäsin veljentytölle tätä mekkoa ja samalla suu vaahdossa selostin kahta muuta mekkoideaa niiden malleja ja kankaita. Öh. Mitä tuommoiseen kysymykseen voisi oikeen vastata? Kaatunutta maitoa on turha surra. Sitä paitti vaikka toinen tyttö ois tullukin niin taitais olla jo siinä iässä, ettei ehkä äiteen ompelukset enää kelpais.


Mekon yläosan joustosametti on niistä Anopilta jääneistä kankaista, joita rahtasin kotiin tässä taannoin. Hihojen pituutta jouduin vähän pähkäilemään kun kankaan pituus ei riittänyt. Alaosan kankaanpalan löysin ihan sattumalta ja käytinkin koko kankaa pituuden, niin että jäljelle jäi vain kulmapaloja joista väsäsin tuon vyötäröllä olevan kukan sekä hihojen suihin pituuta lisäämään nuo 'kellukkeet'. Kaikkine tarvikkeineen mekolle tuli hintaa kokonaista 6,70 ekee joten ei pahakan.


Se pyörii sittenkin.

Mistä näitä senttejä oikeen tulee???

Rasvaimu. Keväällä mää luulin että mulle on suoritettu rasvaimu. Mutta ei, ei se käynyt niin että tohtori otti huuverin ja imaisi nahan alta laardia ja muuta skyönää (yäk). Vaan niin että mun kroppani imaisi rasvaa ympäröivästä luomakunnasta. Sen huomasi siitä, kun kaikki hameet joissa ei ollut kuminauhavyötäröä kiristivät ja puristivat niimpal jotta nappi meinas lentää maata ympäröivälle radalle ja tiiä vaik ois jokunen lentänytkin. Joten jos nyt taivaalla näkyy muutama ylimääräinen unknown flying object, niin tiedätte mistä ne on lähtöisin. Vaikka täytyy kyllä myöntää talveksi tuppaavan kertyä vararavintoa navan ympärille.


Eipä tullut kesän aikana tehtyä asialle paljoakaan, tarkoitan vaatetta, kunnes tämä Marinadimekko tunki päivänvaloon (huomatkaa vatsa sisään, rinta ulos). Mekko sai nimensä siitä kun kangas on marinoitunut Äidin kaapissa vuosikausia ja ollut parisen vuotta omassakin kaapissa ennenkuin sain tehtyä jotakin sen hyväksi. Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä tammikuu 2009 (helppo kaava). Siinäkin mekko oli tehty ruutukankaasta mutta punaisesta.


Mekkoon on kääytetty kaikki kangas jota sitä sattui olemaan ja kun pituus ei riittänyt mietin miten saisin sen jatkettua niin ettei se näyttäisi jatketulta. Kun kangasta ei riittänyt edes kaula-aukon vinonauhaan ajattelin käyttää tuota mustaa joka reiässä ja sain näin jatkettua pituutta. Mekko itse on lyhythihainen, alla vaan on pitkähihainen paita. En kauheasti tykännyt tuosta kankaasta kun tuntui ettei siinä ole mitään mun väriä ja kun sain mekon valmiiksi mietin vieläkin tykkäänkö vai en. Pistin kuitenkin sen yksiin juhliin toissa viikonloppuna ja sain ihan myönteistä palautetta ystäviltäni ja myös yhdeltä ennestään tuntemattomalta ihmiseltä, joten kai munkin tarttee sit alkaa tykätä tästä edes hiukan.