Onks beige mummojen väri?

Juu, on kökkö kuva. Sori. Aamu oli niin aurinkoinen, kun näitä kuvasin, jotta ihan silimiä häikäisi. Mut tämmösen ompeluidean sain putkahtamaan päähäni. Viime tipassa tarpeeseen nähden, vaan valmiiksi tuli.

KAAVAT: Pusero, Suurikäsityö 5-6 2012 s. 31,. Hame, Moda 6/2006
KANKAAT: Puseron etukpl mummon vanha huivi, takakpl trikoota. Hamekangas saatu Paksulta Leidiltä, hameen helman pitsi ostettu kirppikseltä joskus.

 

Hame on ommeltu samalla kaavalla kun MEKKONEN (klik) aiemmassa postauksessa. Tällä kerralla käytin siis vain hameosan kaavan. Modassakin oli tehty samalla kaavalla eri versiot erilaisista kankaista, muistaakseni. Hameeseen laitoin myös vuorin. Kökkö ommeltava ja on hyvä ettei se näy kenellekään, mutta ryysyttää kummasti ja hametta on mukavampi pitää päällä. Hamekangas ei ole kauhean rypistyvää sorttia vaikka päivän pyrstölläni istuinkin sen kanssa.

Puseron etukpl oli SK:ssakin tehty vanhasta huivista. Malli tuntuu kivalta ja sillä voisi ommella vielä jonkun kesäpuseron. Takakappaleen väriksi olisi ehkä voinut ottaa muun kuin noiden kukkien sinisen, mutta varastoissa ei ollut sopivamman väristä trikoota siihen hätään. 

Kääntyykö mummo nyt haudassaan, kun käytti  hän huivia paidassaan? ;)

Mekkonen

 Tulipa ommeltua mekko, kuten ehkä näkyy. ;) Kangas on Paksun Leidin aarteista, antoi siis pois muuton tieltä. Kaavat MODA 6/2006, piirretty jo viime vuonna ja nyt vasta sain ne tosi toimiin.

 Lopputulokseen ihan tyytyväinen olen. Vähän pelkäsin, ettei tommonen malli sovi mun ruumiinrakenteelleni, mutta koska kangasta oli niin paljon ettei oo vähä, ajattelin kokeilla ja ommella sitten toisella kaavalla, jos oikein tökkii. Jees. Suunnitelmissa on jo seuraava, mut koska se tulee, ei oo tiatoo, koska pihahommat on alkaneet ja on mulla multaa kynsien alla.

Vetoketjukin asettui paikoilleen enempiä kiukuttelematta.

Ja kun on kevät, lentää leppäkertutkin kukkaan ja vähän muuallekin.

Kivaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille. Sii juu. :)

Yes, I did it again

Viitaten keskiaikaiksiin turnajaisiin, joka oli taannoin käynnissä sen turkoosin virkkauksen tiimoilla, voinen todeta turnajaisten olevan edelleen tauolla. Poissa silmistä , poissa mielestä ja niin edespäiten. Mutta mitä tulee OMPELEMISEEN, on sillä saralla ollut meneillään pienimuotoinen Tour De Kääk. Näet kun keväällä, vai oliko se kesällä tai syksyllä (???, miten se dementia alkoikaan???), jolloinkin kuitenkin tänä vuonna (afrikassa) leikkasin puolihameen uusilla kaavoilla Suuri Käsityö-lehdestä 9/2010. Mittailin ja mittailin, sekä kaavoja, omaa ruhoa ja saumavaroja ja leikkasin. Sitten homma jäi lojumaan kirjaimellisesti ompelupöydälle sen puoli vuotta ilman, että osien päältä edes pölyjä pyyhittiin. Sitten viime viikolla kauheassa puolihameentuskasssa (no, ku piti välttäättä saada jotain uutta päälle, mielummin heti) huiskautin pölyrättiä ja otin hameen kappaleet kauniiseen käteen ja aloin kasata tekelettä kokoon. Ompelin hameen etukappaleen ja kaarrokkeen, sekä takakappaleet ja myös piilovetoketjun, joka sivumennen sanoen istahti kertalaakista paikoilleen melkein täydellisesti. Sivusaumat vain nuppineulasin sovitusta varten.

Ensimmäinen kääk, tuli kun vetaisin hameen päälle, sillä seurauksella että nuppineula tuikahti sentin verran ihon alle ja toinen kääk, kun huomasin että hame on liian pieni. MITÄH! Onko päydällä lojuminen aiheuttanut atomien kutuístusta? Minähän mittasin, mittasinhan, sen niin tarkkaan? Vai onko käynyt niin että, elopainohiiri nakersi lisää liikuteltavaa tähän tomumajaan? Ei voi käsittää. No, nakerruksista huolimatta piti sitten leikata uudet hameen kappaleet. Onneksi oli kangasta sen verran reilu pala, ettei siitä tullut ongelmaa. Lopputulokseen olen suht´ tyytyväinen. Vaihteeksi on kiva pitää päällä kapeaa hametta ja kivalla kaavalla vois tehdä toisenkin hameen, nääs kun taaskaan yksi ei riitä. ;D

Surr rurr osa 2

Tulipas valmiiksi tuo toinenkin hame. Se on ommeltu samalla kaavalla kuin edellisen postauksen ruskea hame eli OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame. Ja nyt se on kirjaimellisesti samettihame ja myös vuoritettu. Jee.


Kangas on Anopilta perityistä kangaskasoista kaivettu. Tässä hieman lähikuvaa. Nyt tuntuu että toi ompelukeiju on liidellyt vähän kauemmaksi ja neulomus tarttunut käteen (vaikka jos totta puhutaan kerkesin jo leikata viel yhen puolhameenlärpäkkeen uudella kaavalla) . Nitkuttelin tuota hihaa alkuun ja ois kiva jos saisin sen puseron viimeinkin valmiiksi lähi päivinä. Ei sillä muuten mikään kiire ois mutku tahtoisin jo alotella toista puseroa ja jotain niistä jonossa odottavista muista kivoista hommista.


Ja arvarkaa mitä? Täällä on taas syöty KAKKUA. Niin että meneeköhän nuo hameentekeleet enää kauaa päälle vai pitääkö isontaa kaavoja?! NO, mutku, toi meitin piän Neulomo kokoontui tälläkertaa meillä niin pitihän rouville jotain hyvää tarjota. Tää siis on kolmas kakku tuolta vuodenvaihteentiimoilta asti ja nyt täytyy sanoo et onneksi siitä tuli semmonen johon oon täysin tyytyväinen. Siis makuun, kosteuteen ja niin pois päiten. No jos jotain vois viel paranta ois ollu toi koristelu. Menin hätäpäissäni siitä mistä aita oli matalin ja tommonen tuli. Maistakaa virtuaalisesti, siel on välissä jotain pätkismusseeta jossa on säilykemandariininpaloja joukossa ja banaaninviipaleita ja vähän kirsikkahilloo. Änkesin sitä Poikalapselle mukaan, ettei tartte taas itteensä ähkyksi syyä, ja toivottavasti maistui.

Topakkaa torstaita vaan kaikille.

Surr rurr osa1

Ompelukone oli Äiteellä jonkin aikaa. Mikä oli kaikenkaikkiaan hieno homma eli mainio juttu. Nääs kun kone on täällä, se seisoo joskus viikkotolkulla pöydällä niin ettei kukaan viitti edes pyyhkiä siitä pölyjäkään. Joka on ihan ketaletta, koska mää tahtoisin ja mun pitäis, mut en kumminkaan saa aikaiseksi mitään. Paitti puikoilla ja sitäkin hitaasti.

Noh, nyt kun tää kone oli poissa mun silmistäni, vaan ei mielestäni, jonkin aikaa niin mää sain kerättyä patoutunutta ompeluenergiaa varastoon ja se vaan odotti piilossa koska saisi ryöpsähtää ilimoille. Ja kun kone sitten rantautui tohon ompelupöydälleni rupes surina käymään niinku mehiläispesässä. Ja tämmöstä se suriseminen sai aikaan.


Puolihame. Kaavat OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame, kangas Eurokankaasta. Ja huamatkaa, vaikkei näykään, mää myös vuoritin hameen, mikä on pieni ihme että meikäläinen viittii, ku se ei kerran näy kellekään. Mut totesin et hullu se on (siis mää) joka ei vuorita hametta, kun se on sen jälkeen niin helppo käyttää. Solahtaa päälle ja eikä kiipee. :o
Pusero. Kaavat OTTOBRE 5/2007 pörröinen neulospusero, kangas Äiteen 'vuosikertakankaita' ajalta ennen nakkisotaa.


Hameessa on kaarroke ylhäällä. Ja yks virhe, jonka huamasin jälkeenpäin.


Ja kun kangasta riitti ompelin vielä pitkän pötkön jota voi käyttää huivina kaulalla.


Toinen pusero samalla kaavalla. Kangas Eurokankaasta.


Kun tähän puseroon liitetään tälläinen PÖTKÖ ja vähän asetellaan niin sadaan lötköinen irtokaulus ihan vaan vaihtelun vuoksi.



Suriseminen jatkuu.....

Boleroa samoksella

Tällaista neuleen nitkutusta täällä on harrastettu viime aikoina, pieninä annoksina tosin ja sattuneesta syystä. Jos joku kuvittelee (ei varmaan kukaan) että nyt kaikki on mennyt ohjeen ja suunnitelmien mukaan, niin saa ystävällisesti kuvitella uudelleen. Samanlaista sähläystä tämäkin rojekti oli pullollaan.

Ensimmäinen hiha tehtiin ohjeen mukaan. Ohjeen kuvassakin hihat olivat ylipitkät, mutta mulle ne oli niin pitkät ettei näkynyt sormennipukkaakaan. No toiseen versioon tein silmukan lisäykset reunoihin vähemmillä kerrosväleillä, mutta sekään ei istunut mun käteen (mää kun oon tämmönen taatiainen, niin varmaan mulla on sitten myös taatiaisen käsivarret). Sitten aloitin silmukanlisäykset heti resorin jälkeen ja siihen olin sitten tyytyväinen.


OHJE: Ulla 03/07 Freddie-bolero
LANKA: Novita Samos
PUIKOT: 4 ja 4,5


Tässä kuvassa napit on kaikki kiinni. Piirtelin tuohon päälle vähän paremman näköisen naaman kuin omani. ;=D

Ohje on kiva ja sillä voisi tehdä vielä toisenlaisen versionkin, mutta ei tuo mun kädenjälki tossa neuleessa mikään kovin hyvä ole. Napinläpilistoista tuli vähän löpsöt kuten kauluksestakin, mutta olkoon.


Sitten tässä on vielä vanhan pöytäliinan uusi elämä, joka on valmistunut jo lokakuun alussa (edit. hei haloo se oli syyskuun alussa, mää oon vähän ajantajuton). Meikäläinen kun on ollut semmosella laiskamatokuurilla niin eihän sitä ole voinut kuvata. Kaava on SuuriKäsityö-lehdestä 1/2009 (helppo kaava s.19), jolla oon aikaisemminkin tehnyt mekon. Jonkin verran muokkailin kaavaa ja alunperin visio oli hihattomasta mekosta mutta laitoin kuitenkin hihat kun oli jo niin syksyä. Mekko on ehkä hivenen väljä mutta en kuitenkaan halunnut mitään makkarankuorimiseliininäyttelymekkoa. ;)





Ja sitte mä ajattelin käyttää näitä näin. Ei ihan ehtinyt tälle kesälle mutta ensi kesäksi on valmiina.

Lepakkonaine

No huh huh. Mun oli ihan PAKKO otta taukoo tosta neulomisesta. Mää ku väsään sitä yhtä baskerimyssypipoo tai jotain muuta vastaavaa, päähinettä kumminki, sataan kertaan ees ja taas niinkus näköjään aina muulloinki. Tätä mää oon veivannu ties monettako kertaa ja välillä vaihtanu lankaaki ja niimpal ottaa pattiin etten ees näytä mitä ja minkä väristä. Siks mää rupesin polkemaan Paffia ja tikkaamaan mutkia suoriksi.


Ja kattokaa. TADAA. Tässä se on. Lehmänkakkanvärinen lepakkonaine. Tosin se lehmä on tainnu syödä ne ruohot jossain foliopaketissa ku noin kiiltelee. Ai jaa jos se on ollu foliopaketissa nii onko se sit ollukaan mitään tavallista ruohoo.... ;))


Puseron kaava on uusimmasta Modasta eli 1/2010 sivulla 26 oleva dramaattinen trikootunika. Lehdessä tunika on tehty mustasta trikoosta ja helmakaiteleeseen ja rinnuksille on ommeltu vetoketjut koristeeksi. Mul ei oo ku ei ny sattunu olemaan sopivanväristä kaapeis ja ehkä en laita myöhemminkään. Hame on perushuttuu tommonen suora pötkö. Tästäki rojektista voisin sanoo pari valittuu sanaa mut jääköön ny sanomatta ettei lukijat luule et akka on aina nupsullaan ku ruppee kirjottelemaan. Mutta kankaasta voisin sen verran mainita et ostin viis vuotta sitten kolmen metrin palan alle neljällä eurolla.


Tulee ihan nostalginen olo. Mulla on ollu lepakkohihainen pusero joskus kakskyt vuotta sitte.

Oisinks mää ny valmiina juhlaan. Nii et voisiks tällä juhlii lapsosen 10-vuotis hääpäivää viikon päästä?

EDIT: Määhän päästin suustain oikeen emävalheen ja rupes korvat heiluun, ku muistelin tuota edellistä lepakkohihaista paitaa. Nyhän mää muistan ihan selvästi yhen valokuvan jossa se pusero oli mulla päällä ja tuo kersa, joka juhlii hääpäiväänsä, makas hyökkäysvaunussa ketarat oikosennaan. Että kymmenen vuotta saa lisätä tuohon arvioon ja sitte aletaan olla oikeilla vuosikymmenillä. Sori Booris, numerot ei oo mun vahvempia puoliani varsinkaan vuosilukuina. :D

Se on siinä

Virkkaus ja purkaus on nyt päättynyt... ainakin tämän työ osalta ja valmista tuli. Huhhuijjaa. Totaalinen virkkausplääh alkoi heti kun sain hameen valmiiksi ja päättely jäi tekemattä moneksi päiväksi. No ensin hame kyllä odotteli sopivan levyistä kuminauhaa ja sitten sovitusta ja sen jälkeen päättelykeijua, joka kuulemma on olemassa. Se keiju sai liihotella tovin ympärilläni kun mallailin hametta ja katselin peilistä, että tykkäänkö vai en. Ois ollu nimittäin helpompi purkaa. Syntyikö tästä nyt katu-uskottava neule krouveilla pitsipinnoilla, kuten Novita-lehti väitti. Tosin ne jotka ovat nähneet kuvan hameesta lehdessä toteavat, ettei tämä tekeleeni ole ihan kuvan mukainen. Muokkaus meni jotenkin niin, että leveydessä yksi mallikerta vähemmän ja pituudessa yksi enemmän. En halunnut ihan NIIN lyhyttä hametta, kun siitä meinasi tulla.


Malli: Novita talvi 2008 s. 30
Lanka: Novita Isoveli 294g
Virkkuukoukku: nro 6


Ohjeen mukaan lankaa piti varata 400g, mutta ei menny. Mulla on uusi keittiövaka, joten tuo määrä 294g pitää kyllä paikkansa. Pituutta hameella on 55cm. Pitäisi vielä ommella vuorikankaasta kunnon alushame. Nyt alla on joku acryyli tms. pläjäys joka tahtoo kiivetä koko ajan ylöspäin kun kävelee. Saapas sitte näkkee tuleeko käytettyä. Jos ei niin täytyy tehdä siitä lisää sukkia, kuten jämälangoistakin.

Mää kohta ompelen

Tätä olen hokenut ainakin viimeiset kaksi kuukautta, kun tämän saan valmiiksi niin mää kohta ompelen. Tämä 'kohta' tuli viime viikonloppuna. Olin löytänyt pienen palan ruutukangasta ja sain idean tehdä siitä veljentytölle hameen. Vähän piti aivonystyröitä hieroskella miten saan kankaan riittämään. Sitte mä hokasin käyttää korkeaa resorikaitaletta, ostin vähän pitsiä, nyöriä, vuorikangasta ja tylliä ja sen pituinen se. Vähän harmittaa kun tuo resorikaitale on noin vaalea, ainakin salaman kanssa otetussa kuvaassa, ois voinut olla tummemmanväristä, mutta ehkäpä en enää vaihda.


Tarkkoja mittoja ja kankaanmenekkiä en tietenkään muistanut ottaa ylös, kun muutenkin suunnitelma oli summanmutikka ja sinnepäin ja jos ottais vähän sitä ja vähän tätä ja tehdessä mittais ja suunnittelis... :) Mutta paras kiitos tuli kun vetasin hameen pussista ulos ja tyttö sanoi 'Ah, ihana!' ja sehän riittää mulle. :0

Hameen seuraksi piti tietysti saada vielä jotain muutakin ja muistin nähneeni jonkinlaisen keepin jossain lehdessä (!?). Neulotun ja siinä oli palmikkoa. En löytänyt sitä mistään omasta lehdestä, mutta onneksi olin lukenut teko-ohjetta ja päätin soveltaa. Taas niinkun summanmutikka ja sinnepäin. Tuo tuntuu olevan päivän motto. Mallineuleen vaklasin aikaisemmin tehdystä mustasta kaulahuivista, mutta nyt päätin ottaa keskipalmikon vieressä olleet vinoilut mukaan ja muuttaa keskipalmikon tavalliseksi. Tosin vähensin siitä sitten kokeilun jälkeen neljä silmukkaa ja lopputulos on sit tämä.


Malli: Moda 5/2008 (kansikuvassa oleva kaulahuivi omin muokkauksin)
Lanka: Novitan Oiva (40%villa, 35%polyakryyli, 25%polyamidi)
Puikot: Nro 5 (pyörö kun ei muita ollu)

Keepi on siis ensin neulottu kuin kaulahuivia 60cm ja päätelty. Sitten poimittu toisesta pitkästä reunasta silmukat ja seuraavalla kerroksella, taas kokeilun jälkeen, kavennettu 3o ja 2o yhteen, ettei tulis liian löpsö.



Tarkkasilmäinen katsoja huomaa kuvassa hameen kaverina skottiruutuiseen hameeseen aina kuuluvan ison hakaneulan, joka on tällä kertaa koristeltu killuttimin. Enpä taaskaan huomannut ottaa siitä lähikuvaa, kuinka ollakaan. Vähän vaikea oli saada otettua kunnon kuvaa, kun tyttö oli itsekin kiinnostunut minkälainen kustakin kuvasta tuli, ettei aina malttanut pysyä paikoillaan edes kuvan ottamisen aikaa ;)

Palkinnoksi tästä kaikesta sain nähdä taiteellisen tanssiesityksen. Rekvisiittana tytöllä oli kullanvärinen prinsessamekko, kullanväriset tossut ja kastanjetit. Kyllä tätiä sitten hemmotellaan.