Santra vai Sandra

Aikanaan kun perustelin tätä blogia tuntui luonnolliselta alkaa pitää sitä lapsuudessani saamallani lempinimellä. Siitäkin huolimatta, että tuskin kukaan sitä käyttää enää, paitsi äiti joskus ja se kuka nimen antoi, eli lapsuudenystäväni tuleva Sisustussuunnittelija. Hän käyttää sitä nykyisinkin aina silloin harvoin kun näemme. Toisista, jotka sen kuulevat se kuulostaa oudolta, kun en heidän mielestään ole yhtään santramainen.
Tyttäreni, joka on henkilökohtainen mikrotukihenkilöni, kyseli sitten, että miten se tänne kirjoitetaan Santra vai Sandra. Sandra kuulostaa korvissani liian hienolta, varsinkin kun en ole mikään Sandra Bullog. Että ihan kotimaisesti Santra vaan.. joo Santra Bulldog. ;)


No, mutta varsinaiseen aasiaan. Lomareissulle piti tietysti ottaa lomakäsityö. Tälläkertaa päädyin tekemään tuliaista kälykälleni matkan aikana. Tässä kuvassa langan väri on suht' luonnollinen noissa toisissa se on jotenkin hailukka.


Valmis väkerrys näyttää tältä. Huomatkaa punaiset kumisaappaat. Antavat maastouskottavuutta näin luonnon keskellä.


Kiinnitys sukkapuikolla... tosi kätevää. Tuliainen nasahti ihan kohalleen sikäli, että kälykkä kertoi etsineensä jotain vihreää vaatetta paikallisista putiikeista koko syksyn löytämättä ainuttakaan. Ja toisekseen tuo vihreä sopii hyvin mustan värin kanssa, jota taitaa löytyä häneltä kaapillinen... tai melkein ainakin.


Ohje: Novita kevät 2008
Puikot: nro 5 (pyörö)
Virkkuukoukku: nro 5
Lanka: Novita Rose Mohair

Kuvaus hetkellä lämpötila oli ulkona noin 3 astetta, että kovin kauaa ei tehnyt mieli poseerata. Mutta sopivan aivotonta tuon boleron neulominen oli matkatyöksi, virkkaus osuudessa piti blondin vähän mietiskellä. Saattaisi tällaisen tehdä toistekin, jollekin joskus.

Nysse lähti käsistä

Meinaan et valmiiks tuli. Tytär halusi pikku boleron, mutta kaupasta ei löytynyt mitään sopivaa. No, ei muuta kun tilaus äidille. Eikä mikään kiire kunhan vaan heti ois valmis. Yötä myöten värkkäsin, jotta ois valmistunut. Ei siinä mitään jos kaikki olisi mennyt piirrustusten mukaan. Vaan tietysti se 'murmelin-laki' iski jälleen. Eli se, että jos joku voi mennä pieleen se menee pieleen. Toisen hihan valmistuessa katselin miten se oli jotenkin kumman näköinen. No, näyttäähän se kummalta jos hukkaa matkalla 10 silmukkaa johonkin. Ei muuta kun purkuun ja aloittamaan alusta. Lopputulos olisi mielestäni voinut olla siistimmän näköinen. Mutta tytär, joka on milliville vaatteitten suhteen, kelpuutti tuotoksen.


Ohje: Moda 3/2007 Pikkubolero juhlaan
Lanka: Novita Samos
Puikot: 4,5