JOKA VANHOJA MUISTAA SITÄ TIKULLA SILMÄÄN

..... tai sitten vaikka puikolla.

Kivoja nää suomalaiset kannustavat sananparret.

Viime talvena virkattua.

Tulipa tehtyä pojanpojalle Novitan Teddystä ja jostain heijastelangasta pipo ja kaulahuivi.

Ohjetta ei oo. Ihan vain tollasta perushöttöä suoraa virkkausta.

Tuli kuulemma kovasti käytetty setti.

Vaikka aina oon ollu sitä mieltä että lapselle täytyy tehdä konepesunkestävästä langasta juttuja, niin Teddyhän ei oo konepestävä. Niinpä sille saattoi käydä köpelösti. :D

Ei ku uutta pipoa väsäämään täksi talveksi.

Pipojen väsäys ei jäänyt tuohon yhteen. Löysin youtubesta tutorial videon tästä pipomallista. Niitä ei tullut vain näitä kahta vaan myös kaksi harmaata. Niistä ei ole kuvaa.

Tässä linkki ohjeeseen jos jotakuta kiinnostaa.

Värikästä syksyä kaikille.

TYTTELILLE

Toinen vaunupeitto valmistui. Ehkäpä tyttelille.

Tässäkin on lankana Novitan Samos ja Samos Lollipop lankaa. Virkkuukoukku nro 5. 

Paloja on 7x7 ja koko noin 70x70.

Valitettavasti en saanut pitsireunusta ympärille koska oranssi lanka loppui kesken, eikä muitakaan sopivia värejä ollut saatavilla.

Virkattuja paloja jäi vielä jäljelle. Katsotaan tuleeko niistä vielä jotain. Mutta virkkuumania vaivaa vielä. 

Seuraava postaus on pää asiasta. ;)

VOI POIJJAAT

Minulla kun sattui olemaan tuota Samos lankaa, enemmän kuin laki sallii, mietin mihin saisin sen uppoamaan. Olen tehnyt langasta muutaman puseron, mutta koska niitä pitää pestä aika usein totesin ettei lanka ole kovin kulutusta kestävää vaan nuhjaantuu alta aika yksikön. Siitäpä se ajatus sitten lähti vähemmän pyykättävään vaunupeittoon.

Mummoneliömanialla mennään. Lankana siis Novitan Samos ja Samos Lollipop. Koukku nro 5.

Valmista tuli, nopeammin kuin ajattelinkaan.

Varsinkin kun siitä tuli aiottua 70 palaa pienempi. Eri värisiä paloja oli sillä lailla epämääräinen luku etten saanut niitä natsaamaan. Joten laitoin sitten värit nätisti ja jätin loput myöhempää käyttöä varten. 

Paloja on 49 eli 7x7 ja koko noin 70x70cm.

Väreistä päätellen poikalapselle saattais passata. 

Menee nyt kumminkin varastoon odottamaan josko naapurin pikkuinen näkee kohta päivänvalon. Mutta sinne taidetaan toivoa tyttöä poikain keskelle. 

Siispä koukku käteen ja............

VIRKKUUMANIA

OHO, OIKEESTI.

Jep jep tässä todiste.

Olipa kerran vähän paksumpia lankoja jotka alkoivat pahvilaatikosta huutelemaan.
Jotta se mäkätys loppuisi piti ottaa koukku kauniiseen käteen ja virkkailla kutosen koukulla neliö poikineen.

Neliöissä on lakoina enimmäkseen Novitan Teddyä, mustat Softyä ja nimettömiä eri värisiä muita, joista ei ole vyötettä jäljellä, sekä Isoveljeä yhteen virkkauksessa ja pitsi reunassa. En olis ikinä uskonu että saan joskus valmiiksi näinkin ison työn, mutta pakko se on uskoa kun lämmittelee tämän torkkupeiton alla. Ja täytyy vielä erikseen mainita olevani tietenkin erittäin tyytyväinen tulokseen.

Eikä näiden mummoneliöiden teko tähän loppunut. On työn alla puuvilla langoista, Samos ja Lollipop, pienempiä neliöitä joista vaunupeittoja meinasin. Paloja on nyt noin 111 kpl. Lisää pitää vielä tehdä koska väri paletti ei ole vielä täynnä, ja laskin että yhteen peittoon menee noin 70 palaa. Tarkoitus olisi saada valmiiksi sekä tytölle että pojalle peitto. Lopuista ylimääräisistä voi tehdä vaikka tyynyn päällisiä tai jotain. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Hellurei ja nähdään taas!

HIRMEETÄ HARMAATA

Vai onko harmaa hirmee?

Ei ainakaan jos tykkää. ;D

Susanne Novitalta julkaisi facebook sivuillaan maistiaisia uudelta Novitan talvi 2013 lehdestä. Siitäpä sain semmosen ronspiraation, että sen kutsua ei voinut vastustaa.

Ohje: Neulottu pipo ja kauluri (klik) Novita talvi 2013

Lanka: Novita Naava (kaksinkertaisena)

Puikot: Nro 8 pyörö 60cm ja sukkapuikot, sekä virkkuukoukku nro 7 ja 6

Pipoon olisi tullut päälaelle kukka kaksinkertaisella langalla virkattuna. Se näyttikin kuvassa aika hauskalta. Mutta kun mallasin sitä sinne niin se tuntui semmoselta mokkulalta että vaihdoin suunnitelmaa ja tein pipon kukkasen myös yksinkertaisesta langasta. Lisäsin vaan vielä yhden lehdykkäkerroksen, enkä tehnyt siihen ohjeessa mainittua keskisykeröä.

Ihan kiva rojekti. :)

Tuli paksu ja lämmin, eikä tuulikaan hevin läpi pääse neuloksen. Saas näkee sit tykkääkö se jolle tän tekasin.

Tomeraa tiistaita vaan kaikille. :)

PATALAPPUJEN TEKO ON MUMMOJEN HOMMAA

Ja sitä paitsi hirveen TYLSÄÄ.

Tunnustan ajatelleeni näin, kunnes kirjastosta sattui käteen 

TÄMÄ KIRJA.

Siispä jouduin syömään sanani, kuten vanhan virttyneen hattuni.

Ja se maistui patalapulta. ;D

Selaittuani kirjaa tuli aivan vastustamaton kiusaus kokeilla, tylsyyden uhallakin, yhtä kirjan ohjeista.

TÄSSÄ TULOS EDESTÄ

TÄSSÄ TAKAA

Mitäs tähän nyt voisin sanoa? Patalappujen teko on  kivaa ja, voisin jopa myöntää, että koukuttavaakin. Niin koukuttavaa että.....

KUN YKSI EI RIITÄ

Samaan hurmokseen virkkasin toisenkin samalla ohjeella, eri mutkilla.

Kummassakin patalapussa on saman kokoinen ruudukko, johon pylväät on virkattu. Ensimmäisessä on lankana Novitan 7-veikka, koukku nro4, toisessa Nalle, koukku nro 3,5. Siitä johtuen ovat eri kokoisia, Nallesta tehty pienempi. Muistinko mitata kokoja?... No, en, ja nyt on jo myöhäistä. Vein tuliaisiksi.

Mitä voi sanoa kirjasta?

Tällä kirjalla uskoisin  umpelommankin kässäihmisen pääsevän käsiksi virkkauksen saloihin. Ohjeet ovat selkeitä, kuvat havainnollisia ja kuvat valmiista patalapuista kauniita ja inspiroivia. 

Niin ja tämän sanon yhden patalappuohjeen testaamisen jälkeen. Joudunko siis taas syömään sanani? Toivottavasti en.

Enpä siis ehtinyt olla Mummeli kahta viikkoakaan, kun jo aloin tähän mummojen hommaan ja voin suositella muillekin, oli mummo tai nou. ;D

(PS. TÄMÄ EI OLLUT MAKSETTU MAINOS, MUTTA JOS JOKU HALUAA MAKSAA NIIN...... ;D )

Bug's in the box

Pupusien teko toukokuun alussa jatkui uusien pupusien teolla. Kitkuttelin ja nituttelin pari lisää. Nämä pupuset asettuivat pahvilaatikkoon (siitä tuo otsikko) ja lähtivät Kustin polkupyörän kyydillä matkustamaan, vihdoinkin. Ohje on Novitan kevät numerosta 2012 sivulta 171. Lankana 7- veikkaa ja askarteluhuopaa sekä ommeltavat silmät. Virkkuukoukku nro 4.

Mukavaa viikkoa kaikille.

Puputtaako?

Saanko esitellä, Pähkinä ja Papu, nimet on antanut veljentyttö. :)

Kaverukset

Jep. Puputtaa. On puputtanut siitä lähtien, kun pongasin tuon pupusen ohjeen Novitan kevät 2012.sta, jossa se on sivulla 171. Sitten vielä muutamissa blogeissakin oli kuvia tehdyistä pupusista. Pakko saada. Lankana mulla 7-veikka ja virkkuukoukku nro4.

Sitten tulla tupsahti tunnustus Askartelin itte-blogista . Kiitos paljon. 

Tunnustuksen saajan pitää.


Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi 
Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi 
Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta


OUTS, no tässäpä tulee:


1. Mulla on migreenin jälkeinen päivä.
2. Väsyttää vielä ihan sikana.
3. Siks taidan perua mun hierojan, vaik oon oottanu sitä koko viikon.
4. Mää en nimittiän jaksa taikoo itteeni taajama kelpoiseksi.
5. Ja tänään päästä vippaa enemmän kuin normaalisti.
6. Siis mulla on oma vuoristorata.
7. Edellisiin syihin vedoten en jaksa nyt jakaa tunnustusta varsinaisesti kelleen, mut voin antaa sen SINULLE joka sen haluat ja ilmoitat kommenttilaatikkoon. Linkitän sit blogisi tähän jalkeen päin.

Kääk, teksti näyttää esikatselussa pieneltä joiltakin osin, mut en jaksa kortaja, sori.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kuitenkin kaikille

Piilo

Aina siinä viheessa kun alan kuvata tekemiäni retaleita ja hetaleita päälläni, on ollut ongelmana se, että digijärkkärini itselaukaisin ottaa vain kuvan kerrallaan ja sitten se on taas asetettava uudestaan itselaukaisulle. Se takia kuvaaminen on välillä hermoja koettelevaa.


Sain vihdoin tilattua tämän haaveilemani kaukolaukaisimen. Koska se on vain 60 mm pitkä, 28 mm leveä ja paksuudeltaankin vain 5 mm, aavistelin hukkaavani sen alta aika yksikön. Pelkään että se luiskahtaa kameralaukusta ulos ja milläs sen sitten löytää.


Siinä kyllä tuli tuo musta ja tylsä säilytyskotelo, mutta löydäpä sammalikosta. Siksi suunnittelin värikkäämmän kotelon säilytystä varten. Heti kun tartuin virkkuukoukkuun karkasi mielikuvitus maatakiertävälle radalle ja siitä tulikin jotain aivan muuta kuin pelkkä säilytystasku. Syntyi Nököhammas. ;D Lankana on 7-veikan jämiä ja koukku oli nro3. Nyt laukaisimen löytää ehkä hieman paremmin maasta.

Viileempää kuin rannalla makoilu

On tää bloggaus nääs. Helle se heikoimpia hirvittää, ainakin jos toi sisäinen temostaatti spragaa aina ku rupee kolomiakymmentä hivelemään. Pakko juokasta pari lasii vettä, et jaksaa ees näppäimiä näpytellä. Onneks täällä tuulee ees vähäsen. Mut aivotoimintaan sekään ei auta. Siispä asiaan. On virkkailtu boncho.


Ohje: Kauniit käsityöt-kirjasta Naisen boncho s. 121
Lanka: Kirppikselta löydetty kaalinpään kokoinen mohairkerä, vyötekin on .... jossain.
Virkkuukoukku: Nro 4

Tämä on samalla ohjeella virkattu kuin vuonna 2007 tehty, tuhnuboncho josta sivumennen sanoen en edelleenkään tykkää, siis väristä. Harmi ettei kukaan oo tykästyny siihen niin paljoo, et ois halunnu sen ittellensä, oisin nimittäin ilomielin antanu. Hih.


NO, enivei, kuten sanonta kuuluu, siitä asti oon haaveillu tuosta valkoisesta bonchosta, valkoisena se oli tehty ohjeessakin, ja näin kauan kesti ennenkun sain sen tehtyä. Paitsi että, tässäkin tuli taas moka, josta blogikin nimensä on saanut. Ohjeessa sanottiin KP ja ajattelin sen olevan korkea pylväs siihen malliin että kolme langankiertoa. Eipä tainnutkaan olla. Yhtä hyvin se olisi voinut olla kaksoispylväs eikä kolmoispylväs. Ja arvatkaa huomasinko sen heti, enkä vasta sitten kun oli virkkaamassa toisen kappaleen viimeisiä kerroksia. Oishan tuo selvinny siitäkin, jos ois tsiikaillut sitä tuhnuboncoa, en tsiikaillut. Ei tuo kumminkaan oikeestaan haittaa. Kaula-aukosta tuli vähän suurempi vaan ja ehkä vähän ilmavampi muutennii.



Ylimmäisestä kuvasta huomaa sen että meikäläinen on taas pulitettu. Viime kesänähän vetastiin se kolmen sentin kesätukka ja talvella koitin sitä vähän kasvattaa. Mut nyt kun on tottunut tuohon sänkeen niin pitempi tuntuu heti Tähkäpään letiltä. Jotta mulle ei sitte enää saparoita laiteta.

Nyt mun hiukka hinkuttais neulomine, vaik viime aikona oonki ollu enempi kameran varres, niit kuvii voi tsiikailla TÄÄLLÄ.

Hei katsopas vaari tuota hauvaa

Niin seisoi Parsonjackrusselinterrieri mallina kai, kun tähän kännypussiin inspiraation sain. Onko yhtään näkönen?? Mun piti ottaa valkosen värin lisäksi ruskea, mutta voitteko kuvitella, mulla ei ollut ruskeaa lankaa. Kummallista, perin outoa. Niinpä sitten piti käyttää sitä lankaa mitä laatikosta löytyi, siis jämiä.


Malli: Piski, oma ohje
Lanka: Novita Aino (loppui kesken), Isoveli (musta) ja 7-veikka (valkonen korva)
Virkkuukoukku: Nro 6


Joka ikkunasta kurkistavi. Tässä se jo odottaa omaan kotiin pääsyä, että koska pääsee lähtemään. Se muutti Likkalapsen huomaan, jossa siitä pidetään kyllä hyvää huolta.

Nyt nää kännypussit riittää vähäksi aikaa minun puolestani......paitti jos tulee joku pakottava tarve saada joku päähän poksahtanut idea heti tehtyä. Siispä siirrytään puikkojen kilkutteluun. :D

Mikä on kikka sen?

Se kun virkkaa kukkasen. Kukantekohinku ei jättänyt rauhaan sikamaisen kännykkäpussin tekemisen jälkeen. Niinpä oli pakko (oho!?) tehdä vielä tommonenkin tekele.


Malli: Kukkakikkare, oma ohje
Lanka: Katia Peru
Virkkuukoukku: Nro 6, sekä helmiä.


Ja juu, mää tiiän et nää on kaikki ihan KÄÄK kuvia, mut en kestänyt enää soheltaa ton kameran kanssa. Vaikka kuinka yritin en saanut onnistumaan. Otin varmaan sata kuvaa ja säädin ja säädin, mut ei onnaa. Tietenkin just kun ois pikkunen mahollisuus saada omaksi dikijärkkäri, mää en ymmärrä enkä taijjuu. Plääh. Koittakkee kestee.

Porsaita äidin oomme kaikki

Lauantaina ostettu lanka pääsi teon alle nopeammin kuin luulinkaan. Tarkoituksena oli tehdä jotain hempeää ja ihanaa ja ehkä tekasta kukkakin, mutta kun tartuin virkkuukoukkuun se alkoikin virkata ihan omiaan eikä totellut. Siis että synnyttäjä ei tiennyt mitä oli synnyttämässä. :O


Tulipa sitten likistettyä elämäni ensimmäinen kännykkäpussi. Sikamainen juttu.


Malli: Senkin sika, oma ohje
Lanka: Rico Creative filz
Virkkuukoukku: Nro 6, sekä nappi ja ommeltavat silmät.

Pikkuisen pitää vielä värkätä tuon lärpykän mallia, mutta eiköhän se oo sitte siinä.

Virkkuukoukku ja 475 metriä pyykkinarua

Heti kun näin tämän matonmallin Stitch'n Bitcg-kirjassa ajattelin että joskus vielä haluan tehdä tuolla ohjeella. Mutta niinkuin kirjassa sanotaan Novitalla ei ole ohjetta vastaavaa lankaa. Kesti aikansa ennenkun keksin mistä sitä voisi ruveta värkkäämään, mutta sopivanväristä narua ei niin vaan löytynytkään. Aina välillä kyllä tsiikailin rautakauppojen valikoimaa ja siellä oli tarjolla aina vaan sitä kirkasta oranssia ja tummaa sinistä eikä ne miellyttäneet mun värisilmää, kunnes vastaan tuli se pyykkinaru.


Vähän jouduin ohjetta muokkaamaan reunavirkkauksen osalta ja kukkienkin kanssa oli pientä ongelmanpoikasta kun noiden ohuempien pakettinarujen värit ei mielestäni sittenkään jotenkin sopineet tuohon maton päälle. Niinkun alla olevasta kuvasta näkyy tein niitä monta ja päädyin kuitenkin noihin yksivärisiin keltaisiin. Sen lisäksi liiman loppuminen ja sen ostamisen unohtaminen viivästytti projektin valmistumista. Kukat on siis liimattu tuohon päälle ja liimasin varmuuden vuoksi myös maton jatkosten narunpäät nurjalle puoleelle etteivät varmasti ala käytössä purkautua.




Ohje: Stitch'n Bitch Kukkiva kynnysmatto Faith Landsman s. 276
'Lanka': Pyykkinaru 5 pussia yht.475m, jota jäi 14m jäljelle ja ohuenpia pakettinaruja
Virkkuukoukku: Mattoon nro 10, kukkiin 3,5 4 ja5
Sekä liimaa.

176 langanpäätä

Vannomatta paras. Juu, niin tuppaa olemaan ja niin tässäkin tappauksessa. Siis vaikka ajattelein tehdessäni tuota edellisen postauksen ponchoa, ettei ikunakuunaanpäivänä niin sitten kumminkin haksahdin taas tähän samaan malliin. Noh, langanpäitä tuli tähän hieman vähemmän, kun noita kukkaruutujakin oli vähemmän.


Ohje: Novita kesä 2010
Lanka: Novita Puro Batik
Virkkuukoukku: Nro 4 ja Pitsikukka-kehikko

En tiedä teinkö jonkun virheen tätä tehdessäni sillä lankaa jäi yli kokonainen kerä. Tosin tuo lehti on vieläkin lainassa Äidilläni ja tämän ponchon tein reissunpäällä (kun kutsui mua Kuusamo ja jätin taakse tämän savuisen sumuisen kaupungin). Mutta kävin kyllä paikallisessa kirjastossa tarkistamassa mallia tuosta lehdestä.


Tämä pohcho meni valmistujaislahjaksi ystäväperheen Tyttärelle ja kyllä sitä kiiteltiin sen verran ettei tuo värityskään aivan pieleen mennyt, vaikka siitä tulikin tummempi kuin ajattelin.

258 langanpäätä

Yhden pitkällisen myssy/huivi-projektin valmistumisen jälkeen (niin, se on valmis mutta kuvaukset on vielä suorittamatta ja tehdään ne sitten kesähelteillä :D) ajattelin, että voisin tehdä jotain kivaa. No, se kiva oli sillä hetkellä uusimmassa Novitassa ollut tytön poncho. Sitten kun oli aloittanut sen tuumin, että olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea, kun laskin että joudun päättelemään 258 langanpäätä!!! Noh tehdään sitten mutta ei koskaanikinä enää (ja kuinkas sitten kävikään, mutta se onkin jo toinen juttu).


Ohje: Novita kesä 2010 (tarkistan tämän vielä kun lehti on lainassa Äidillä tällä hetkellä)
Lanka: Novita Wool (valk.), Nalle Kukkaketo Ruusu
Virkkuukoukku: Nro 3,5 ja Pitsikukka-kehikko

Kun sain tämän ponchon valmiiksi ja löysin Tyttären vanhan salsahameen, sain idean mekosta tähän ponchoon samoilla väreillä. Yläosan kaava on SK-lehdestä (kauluksen jätin pois) mutta hameosa on salsahame kokonaisuudessaan, siitä on vain vetoketju ja vyötärönauha purettu pois, helma avattu ja nauhat lisätty.


Yläosan ohje:Suuri Käsityö-lehti 5-6 2010 Mekko nro 16 s. 47

Kaikki kankaat, nauhat ja pitsit on tämän hamsterin varastoista. Ainoat mitkä on ostetty nyt ovat napit, kun mitkään kotona olleet ei jotenki natsanneet.


Napit onkin aika ihanat. Kälykkä sanoi, että mekko on kuin jostain sadusta ja itselläni tulikin jostain syystä, solmiamisnauhaa laittaessa, mieleen Lumikin mekko, vaikka värit ovatkin ihan erilaiset.


Mekosta tulikin juuri sopivankokoinen, vaikka pelkäsin että kaula-aukko on liian pieni, mutta en sitten joutunutkaan korjaamaan sitä.


Ei muuta kuin helmat hulmuamaan.


Pitsiä näkyvissä.


Ihan tyytyväinen olen tähän projektiin. Nyt vaan tekisi mieli tehdä toinenkin mekko tällä kaavalla ihan ohjeen mukaan tai ehkä sittenki jotain muuta....hmmmm.... tuumiskellaan, tuumiksellaan.