Viileempää kuin rannalla makoilu

On tää bloggaus nääs. Helle se heikoimpia hirvittää, ainakin jos toi sisäinen temostaatti spragaa aina ku rupee kolomiakymmentä hivelemään. Pakko juokasta pari lasii vettä, et jaksaa ees näppäimiä näpytellä. Onneks täällä tuulee ees vähäsen. Mut aivotoimintaan sekään ei auta. Siispä asiaan. On virkkailtu boncho.


Ohje: Kauniit käsityöt-kirjasta Naisen boncho s. 121
Lanka: Kirppikselta löydetty kaalinpään kokoinen mohairkerä, vyötekin on .... jossain.
Virkkuukoukku: Nro 4

Tämä on samalla ohjeella virkattu kuin vuonna 2007 tehty, tuhnuboncho josta sivumennen sanoen en edelleenkään tykkää, siis väristä. Harmi ettei kukaan oo tykästyny siihen niin paljoo, et ois halunnu sen ittellensä, oisin nimittäin ilomielin antanu. Hih.


NO, enivei, kuten sanonta kuuluu, siitä asti oon haaveillu tuosta valkoisesta bonchosta, valkoisena se oli tehty ohjeessakin, ja näin kauan kesti ennenkun sain sen tehtyä. Paitsi että, tässäkin tuli taas moka, josta blogikin nimensä on saanut. Ohjeessa sanottiin KP ja ajattelin sen olevan korkea pylväs siihen malliin että kolme langankiertoa. Eipä tainnutkaan olla. Yhtä hyvin se olisi voinut olla kaksoispylväs eikä kolmoispylväs. Ja arvatkaa huomasinko sen heti, enkä vasta sitten kun oli virkkaamassa toisen kappaleen viimeisiä kerroksia. Oishan tuo selvinny siitäkin, jos ois tsiikaillut sitä tuhnuboncoa, en tsiikaillut. Ei tuo kumminkaan oikeestaan haittaa. Kaula-aukosta tuli vähän suurempi vaan ja ehkä vähän ilmavampi muutennii.



Ylimmäisestä kuvasta huomaa sen että meikäläinen on taas pulitettu. Viime kesänähän vetastiin se kolmen sentin kesätukka ja talvella koitin sitä vähän kasvattaa. Mut nyt kun on tottunut tuohon sänkeen niin pitempi tuntuu heti Tähkäpään letiltä. Jotta mulle ei sitte enää saparoita laiteta.

Nyt mun hiukka hinkuttais neulomine, vaik viime aikona oonki ollu enempi kameran varres, niit kuvii voi tsiikailla TÄÄLLÄ.

176 langanpäätä

Vannomatta paras. Juu, niin tuppaa olemaan ja niin tässäkin tappauksessa. Siis vaikka ajattelein tehdessäni tuota edellisen postauksen ponchoa, ettei ikunakuunaanpäivänä niin sitten kumminkin haksahdin taas tähän samaan malliin. Noh, langanpäitä tuli tähän hieman vähemmän, kun noita kukkaruutujakin oli vähemmän.


Ohje: Novita kesä 2010
Lanka: Novita Puro Batik
Virkkuukoukku: Nro 4 ja Pitsikukka-kehikko

En tiedä teinkö jonkun virheen tätä tehdessäni sillä lankaa jäi yli kokonainen kerä. Tosin tuo lehti on vieläkin lainassa Äidilläni ja tämän ponchon tein reissunpäällä (kun kutsui mua Kuusamo ja jätin taakse tämän savuisen sumuisen kaupungin). Mutta kävin kyllä paikallisessa kirjastossa tarkistamassa mallia tuosta lehdestä.


Tämä pohcho meni valmistujaislahjaksi ystäväperheen Tyttärelle ja kyllä sitä kiiteltiin sen verran ettei tuo värityskään aivan pieleen mennyt, vaikka siitä tulikin tummempi kuin ajattelin.

258 langanpäätä

Yhden pitkällisen myssy/huivi-projektin valmistumisen jälkeen (niin, se on valmis mutta kuvaukset on vielä suorittamatta ja tehdään ne sitten kesähelteillä :D) ajattelin, että voisin tehdä jotain kivaa. No, se kiva oli sillä hetkellä uusimmassa Novitassa ollut tytön poncho. Sitten kun oli aloittanut sen tuumin, että olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea, kun laskin että joudun päättelemään 258 langanpäätä!!! Noh tehdään sitten mutta ei koskaanikinä enää (ja kuinkas sitten kävikään, mutta se onkin jo toinen juttu).


Ohje: Novita kesä 2010 (tarkistan tämän vielä kun lehti on lainassa Äidillä tällä hetkellä)
Lanka: Novita Wool (valk.), Nalle Kukkaketo Ruusu
Virkkuukoukku: Nro 3,5 ja Pitsikukka-kehikko

Kun sain tämän ponchon valmiiksi ja löysin Tyttären vanhan salsahameen, sain idean mekosta tähän ponchoon samoilla väreillä. Yläosan kaava on SK-lehdestä (kauluksen jätin pois) mutta hameosa on salsahame kokonaisuudessaan, siitä on vain vetoketju ja vyötärönauha purettu pois, helma avattu ja nauhat lisätty.


Yläosan ohje:Suuri Käsityö-lehti 5-6 2010 Mekko nro 16 s. 47

Kaikki kankaat, nauhat ja pitsit on tämän hamsterin varastoista. Ainoat mitkä on ostetty nyt ovat napit, kun mitkään kotona olleet ei jotenki natsanneet.


Napit onkin aika ihanat. Kälykkä sanoi, että mekko on kuin jostain sadusta ja itselläni tulikin jostain syystä, solmiamisnauhaa laittaessa, mieleen Lumikin mekko, vaikka värit ovatkin ihan erilaiset.


Mekosta tulikin juuri sopivankokoinen, vaikka pelkäsin että kaula-aukko on liian pieni, mutta en sitten joutunutkaan korjaamaan sitä.


Ei muuta kuin helmat hulmuamaan.


Pitsiä näkyvissä.


Ihan tyytyväinen olen tähän projektiin. Nyt vaan tekisi mieli tehdä toinenkin mekko tällä kaavalla ihan ohjeen mukaan tai ehkä sittenki jotain muuta....hmmmm.... tuumiskellaan, tuumiksellaan.

Pari ponchoa...

... on tullut tehtyä talven aikana tai oikeastaan kolme, mutta yhdestä ei ole kuvaa. Turkoosin ponchon tein ensin. Malli oli jostain lehdestä, jonka lainasin kirjastosta, en nyt kuolemaksenikaan muista mikä lehti se oli. Aikomus oli antaa se veljentyttärelle, mutta kun hän on niin lämminverinen ajattelin sen olevan liian kuuma hänelle.


Verkkoponchon ohjetta pienelle tytölle hain kissojen ja koirien kanssa, vaan eihän sitä tietenkään löytynyt. Enkä todellakaan halunnut tehdä ponchoa Palma-langasta nimimerkillä, kokemusta on (jos pudotat silmukan, et löydä sitä enää ja jos haluat purkaa, siinä menee hermot :/ :/).

No, sitten se ohje piti yrittää repäistä tuosta vanhasta hilseestä. Arvatkaa vaan, kuinka monta kertaa sen aloitin ja purkasin, ennekuin se alkoi näyttää poncholta eikä miltään ulkoavaruudesta tulleelta oliolta, joka oli ilmakehään tullessaan alkanut levitä ja kupristua solujen räjähtäessä taivaan tuuliin....Taivaan tuuliin haihtui myös kaikki se vaivannäkö, kun näin tytön ilmeen antaessani ponchon hänelle. Se hymy riitti palkaksi. Jälkeenpäin äitinsä sanoi, että poncho on ollut tytölle todella tärkeä ja hän on nukkunut yötkin se päällä. :)


Samalla ohjeenväkerryksellä tein ponchon työkaverini tyttärentyttärelle. Kummatkin kuvissa olevista ponchoista on tehty Nalle colorista.