Jopa jotakin....taas

Näähän tuli ihan kauheaan tarpeeseen kaikki nää langat....ihan totta! Päivät on ollu yhtä 'myssytystä' ja jos haluaa niihin jotain pariksi tehdä tarvitaan tietty lisää lankaa, kun kotona ei oo tarpeeksi...kyllä, ihan totta! Meinaan jos aikoo samalla värillä tehdä niin eihän entiset riitä kun keksii aina lisää kilkutusta samalle värille. Usko pois, ihan totta! Lisää inspiraatiota voi sitten hakea tuoreista kirjallisista tuotteista tai ainakin melkein tuoreista. Ja kun halvalla saa sisäinen Vileeni käskee ostamaan. Tuossa viime syksyn Novitan pienessä lehdessä on kyllä ne ihanat harmaat palmikkopolvisukat joita oon kuolannut. Kyl mää teen ne vielä, ans kattoo vaan.

Että ottaa pattiin

Ja nyt en tarkoita hauista vaan sitä kupolia, joka keikkuu kahden hartian välissä (miten niin siihen voi sattua kun se on ontto). Nyt seuraa ote blondin päiväkirjasta vuodelta' viis siitä' ennen nakkisotaa.

Tässä on kuva tilanteesta 26 kesäkuuta 2007!?


Mitä tekee blondi, joka löytää puseronmallin, josta haluaa kesäpuseron itselleen? Noh, heti kun huomaa kyseisten lankojen ilmestyneen kaupanhyllylle, käy hän kaksin käsin riuhtaisemassa tarvittavan määrän kainaloonsa ja kyräillen hiipii kohti kassoja, ettei kukaan vaan tule ja vie niitä pois, minun aarteitani (my precious). Kotona hän silmät kiiluen ryhtyy neulomaan ja kun takakappale on puolessavälissä, hän huomaa ottaneensa epähuomiossa liian pienet puikot. Mitäs blondi sitten tekee? Neuloo tietenkin etu-ja takakappaleen valmiiksi, että voi purkaa molemmat yhtäaikaa. Tasapuolisesti. Sitä ennen hän on kuitenkin sovitusta varten kuronut kappaleet yhteen, hyvin viisaasti... nuppineuloilla. Ja sitten auts yrittää outs vetää eih varovasti päälle aaarrrgggghhh. Kiireesti peilin ääreen ja hän huomaa jonkun karanneen makkaratehtaalta. Kuori kiristää. Ei kun puikot kauniiseen käteen ja aloittamaan alusta, kunnes potutusarvot hipovat pilviä ja tekele tungetaan käsityökorin pohjalle, kori vaatekaappiin, ovi kiinni ja valot pois. Näin voi onnellisesti ryhtyä neulomaan kaikkea muuta kuin cocos-lankaa. Melkein puolentoista vuoden kaapissa murjottamisen jälkeen tekele kaivetaan hetkellisessä mielenhäiriössä syyskuun lomamatkalle mukaan. Siellä sitä aloitetaan jälleen alusta neulomaan ja pikkuhiljaa kotopuolessa se näkee päivänvalon valmiina puserona. Ja potutusmittarin viisari värähtää jälleen.


Kuvassa se ei ehkä näytä siltä, mutta se on liian iso. Tuntuu , että se olisi koko ajan putoamassa päältä pois. Kaula-aukko on aavikon kokoinen ja ketjusilmukkakaulus vetää aukkoa vielä isommaksi. Ja helma löpsöttää, oikeasti.


OHJE: Novita-lehti kevät 2007
LANKA: Novita Cocos
PUIKOT: 4,5
VIRKKUUKOUKKU: 4,5 bambu

Sen verran kaalia keitättää etten päätellyt ketjusilmukkareunojen lankoja ollenkaan. Onpahan helpompi aloittaa purkaminen. Nyt vien sen hautuumaal........ei kun hautumaan pimeään vaatekomeroon.

Kissaaks tässä

Käytiin lomalla Kreikassa.


Siellä oli paljon kissoja poikineen.


Ne oli niin söpöjä, suloisia ja ihania,


etten malta olla laittamatta muutamaa kuvaa tänne blogiin.

Santra vai Sandra

Aikanaan kun perustelin tätä blogia tuntui luonnolliselta alkaa pitää sitä lapsuudessani saamallani lempinimellä. Siitäkin huolimatta, että tuskin kukaan sitä käyttää enää, paitsi äiti joskus ja se kuka nimen antoi, eli lapsuudenystäväni tuleva Sisustussuunnittelija. Hän käyttää sitä nykyisinkin aina silloin harvoin kun näemme. Toisista, jotka sen kuulevat se kuulostaa oudolta, kun en heidän mielestään ole yhtään santramainen.
Tyttäreni, joka on henkilökohtainen mikrotukihenkilöni, kyseli sitten, että miten se tänne kirjoitetaan Santra vai Sandra. Sandra kuulostaa korvissani liian hienolta, varsinkin kun en ole mikään Sandra Bullog. Että ihan kotimaisesti Santra vaan.. joo Santra Bulldog. ;)


No, mutta varsinaiseen aasiaan. Lomareissulle piti tietysti ottaa lomakäsityö. Tälläkertaa päädyin tekemään tuliaista kälykälleni matkan aikana. Tässä kuvassa langan väri on suht' luonnollinen noissa toisissa se on jotenkin hailukka.


Valmis väkerrys näyttää tältä. Huomatkaa punaiset kumisaappaat. Antavat maastouskottavuutta näin luonnon keskellä.


Kiinnitys sukkapuikolla... tosi kätevää. Tuliainen nasahti ihan kohalleen sikäli, että kälykkä kertoi etsineensä jotain vihreää vaatetta paikallisista putiikeista koko syksyn löytämättä ainuttakaan. Ja toisekseen tuo vihreä sopii hyvin mustan värin kanssa, jota taitaa löytyä häneltä kaapillinen... tai melkein ainakin.


Ohje: Novita kevät 2008
Puikot: nro 5 (pyörö)
Virkkuukoukku: nro 5
Lanka: Novita Rose Mohair

Kuvaus hetkellä lämpötila oli ulkona noin 3 astetta, että kovin kauaa ei tehnyt mieli poseerata. Mutta sopivan aivotonta tuon boleron neulominen oli matkatyöksi, virkkaus osuudessa piti blondin vähän mietiskellä. Saattaisi tällaisen tehdä toistekin, jollekin joskus.

Inarin värit

Kyllä sitä inehmo miettii pohjoiseen matkatessaan, että minkä julumetun takia pittää ajjaa ihtensä näännyksii asti, oisha niitä mökkejä muuallaki. Perille päästyä sen taas muistaa.

Nää värit,


sammaleet,


kivet


ja puut.

On ku näläkänen pääsis herkkupöyvän ääreen ja hykertelis käsiään. Kyllähän miekii kalastelen niin kauan ko pysytään venneesä. Vaan ko rantauvutaan vapa lentää varvikkoon ja kameran kanssa konttaan ja pyllistelen puskissa.


Sen verta vois vielä seleventää, että puskissa pyllistelyn lisäksi tuli epävirallisen kalakisan voitto kalan mitalla. Isäntä kyllä väittää, että vejin ylös alamittaisia taimenia. Sillä vaan nenänpää vihertää kun ei ite saanu jalokalaa. Vaan hyvin ne näytti sillekin maistuvan paistettuna. Tätä täytyy kehua retostella kun tää oli semmonen 'vans in ö laif taim'-juttu. Ja herää kysymys kuinka paljon niitä kaloja ois tullukaan jos en ois yhtään konttaillu siellä varvikossa.... ;)

Rose- ja Bluebell-kesäpipot

Tyäkaveri pyys et mää tekisin jonku pipon tyttärentyttärelle kun kaupast ei löytyny miäleist. No määhän kävin heti kiinni tohon Rose-pipon ohjeeseen. Ihastus oli suuri kun aikanaan näin ton pipon, vaik aattelin etten mää varmaan koskaan ja nyt kumminkin.


Niinhän siin sit kävi kuin aina, kun uutta yritän värkätä et takkust oli alku. Kolome kertaa alotin ennenku uskoin et ei ollu mun laskuis vikaa. En saanu silimukoita täsmäämään lierin kavennuksen jäläkeen vaan aina oli yheksän liikaa. Onks kellää ollu samaa onkelmaa? Numeroallerkisena en osannu laskeekaan montako silimukkaa ois tarvinu olla, jotta jälelle jäis se 98. Sit mää jo kyllästysin valakosella alottamaan ja alotin vaaleenpunasella iliman lieriä ja tein sen jäläkikäteen. Tosin kavennukset ja lisäyksetkin meni ensin keturalleen tos pipos ylöspäin mennessä ennen ko hiffasin miten ne saa kohalleen. Sit ku toi vaaleenpunane onnistu, nii sit tiätenki mää tein sen valakosenki, mut alotin lieristä. Ihan ei sattunu silimukat vieläkään kohalleen kun jäi kolome ylimääräistä, vaan en tahtonu ennää purkaa ja kaventelin ne sit sinne jonnekin. Mut vaaleenpunasen lieri röpeltyy kauiimin vaik on väärin tehty.


Ohje: Ulla 02/05
Lanka: Novita Wool
Puikot: nro 3


Mul tuli viäl kauhee hinku tehä tost kirppikseltä ostetusta turkoosista langasta yks pojan pipo ja niin mä tein. Turkoosi lanka on Ibiza (en tiä kenen tekemää enkä mee kattoon ku Ukko nukkuu siin vieres) ja vihree on Novitan Bambu.


Että silleestä tämmönen postaus ja koska tulee seuraava en tiä. Nääs Ukolla alako kesäloma ja me painutaa huamena mutkasta tiätä näkymättömiin. Jos meinaa meikä pääsee ylös sänkystä, ku on tullu liikuteltuu kakskytä kottikärryy multaa eessuntaas ja istutettuu pari perennaa. Vähäks on käjet ku apinalla, huitelevat polovissa asti. Onkelma o ny se et mitä käsitöitä ottaa mukkaa, ku tuntuu et kaikki lankat pitäs ottaa nii vois ronspiraation syttyessä tehä mitä se käskee. Jos en ny kumminkaa ja valakkaisin vaa jottain. Silirimpsis vaa.

Mää repsahrin taas

Ja mää ku ajattelin etten mää tarvii lankaa. Sukkii vaan ruppeen neuloon niin maan... ei ku siis niin paljon että, kun sitä lankaa riittää meinaan. 7-veikkaa on nääs 18 kerää varastossa korkkaamatonta ja jussii ja oivaa muutama kerä päälle ja nallee ja ne jämäkerät.....


Sofiaa piti ostaa ton värin takia ja kun se oli halpaa 1,5€ kerä, mut oliks se tarpeeks halpaa en tiiä. Ostin sitä sitten 14 kerää, ettei tarvii pelkkää kaulahuivia tehä. Mitään tiatoo mitä siitä teen ei oo tähän hättään tarjolla. Rosea ostin sitten ton värin takia. Mää en oo mikkään vihreen ihminen, mutta jotenkin tuo vihree tuntuu kiahtovan kamalasti. Mikä lie hamppuhippi pilkahtelee tuolta sisukista. On varmaan Amsterdamin syytä. Käytiin nääs tyttären kanssa neljän päivän reissulla ja siellähän niitä pössyttely paikkoja riittää. Niihin ois voinu suunnistaa silimät kiinni pelkän hajun perusteella. Mut me vaan uhrattiin aikaa Remprantille, van Kohhille ja Vermeerille. Bambua ja Woolia ostin Rosepipoo varten, Maijaa siks ku halusin ja toi Steinbach Wolle oli ihan heräteostos siis ton värin takia... ;))


Kirppiksiä kiersin pitkästä aikaa ihan lankasilmällä ja täsä on saalis. Ihan outoja lankoja meikäläiselle. Cara tarttui hyppysiin yllättäen ton värin takia ja kun sitä on 400g ja risat ajattelin siitä tulevan jonkun puseron tai jotain. Rafia tuli mukaan siks ku se näytti kivalta toi väri ja noi muut ku ne oli niin kivan värisii..... Toistanko mää itteeni? En kai. Mut mikä ois värin synonyymi. Ei täs sit ketään. Kohta mää värisen tonne hierojalle, mut sitä enne pitäis syödä jotain, vaikka jotain kivan väristä... salattii tai jotain. Tomaatti ois ainakin kivan värinen....... ;)))))