Oliks ne värit sininen ja keltainen ....

.... kyselin jälkeen päin kahden parin sukkatilaajalta. Vastaus kuuluui jotenkin siihen tapaan, että 'On se hyvä kun sunkin muisti toimii. Värit olivat vihreä ja vaaleanpuninen.' OHO, UUPS!! ;D Toiveena oli että sukanvarsi taittuu alas ja siinä olisi jotain kirjoneuletta. Öh. Seurasi neulontaa ja purkausta, kuten kuvaan kuuluu. En ole mitenkään hyvä kirjoneuloja ja nääkin meni sitten harjoituksen piikkiin. Musta alkoi nimittäin tuntumaan et tulee vähän liianki napakat sukat.

Ei ku uutta lankaa ja isompia puikkoja kehiin. Näistä tuli mielestäni kivemmat kun noista ensimmäisistä. Tosin Tytär sanoi huolivansa nuo ensimmäiset jos ne ei mee. Kummissakin sukissa lankana on 7-veikka varastoistani.

Nämä vaaleanpunaiset onnistui mielestäni heti kertaheitolla ja valmistuivatkin oletettua nopeammin. Lankana on Novitan Isoveljeä, josta en olekaan aiemmin tehnyt kuin yhdet isot miesten sukat. Musta rupes kovasti tuntumaan et määkin tarviin Isovelisukkii aika hirveesti. ;) No uus työ onkin aloitettu, mut ei sukkia. Vaihteeks puseroo kun talvikin saapui lumineen ja pakkasineen. Ai nii ja nää sukanmallit on ihan omista sahajauhoista riipastu, paitsi noitten ensimmäisten sukkien langanvenytykset on Novitan Sukkalehdestä s.79 olevista miehen ruotosukista. Siis vähän sinnepäin. No kahtotaan kelepaisko nää väsäykset sille ken halus vihreetä ja valeenpunasta.

Rapsakkaita kelejä!

Haaveita

Jo marraskuun loppupuolella (uups, sori) Sarita Pikkutaivaanrannanmaalari-blogista haastoi minut haaveilemaan. Arvasin että tästä tulee vaikeaa. Ensin ajattelin haaveilenko edes mistään. Toisaalta jotkin haaveet ovat niin itsestään selviä ja taas toiset sellaisia että uskaltaako niitä sanoa ääneen (jos vaikka toteutuvat, hih, hui kauhistus).

On myös haaveita jotka ovat liian henkilökohtaisia, jotta haluaisi niistä kirjoittaa. Toisaalta on myös sellaisia pieniä ja pinnallisia haaveita.......... Huomaatteko kuinka tässä jahkailen. Samalla mietin, mutta en saa ajatuksiani kasaan niin että syntyisi jotain järkevää.

No, mutta kumminkin pistetääs edes muutama kehiin:

 1. Valokuvaus. Tulla sinuiksi tuon kameran kanssa. Tämähän on tietysti itsestä ja opettelemisesta kiinni. Tässä postissa käyttämäni kuvat ovat sunnuntailta pieneltä metsälenkiltä Mieheni kanssa. Kun mietin otanko kameran mukaan, pieni toive häneltä oli että kunhan en joka kannon juurella konttaile, muuten lenkistä ei tule mitään. ;D  (uskaltaisko niitä kuviani pistää joskus johonkin näytille???)

2. Kädentaidot. Tämäkin on itsestään selvää, osata paremmin neuloa, virkata ja ommella, ja myös itsestä kiinni. Harjoittele, harjoittele, harjoittele.

3. Loma. Mies kysyi haluaisinko lähtee etelään vai pohjoiseen. Sanoin pohjoiseen, vaikka hän salaa toivoin eletään. Mää tunnen lumikenttien kutsun, vaik olenki hirveen huono hiihtämään. Hiihtelen mieluummin ittekseni ja annan toisten painella neljä kierrosta samalla kun mää meen yhen. 

4. Migreeni. Toivoisin pystyväni elämään ilman sitä. Valitettavasti se on osa mun stressimittariani. Onneksi stressin määrä on vähentynyt ja samalla migreeni ja myös sen voimakkuus (rasti ruttuun). Mut kai sitä voi haaveilla migreenivapaasta vyöhykkeestä edes viihdevuosien tiimoille. ;D

 5. Kunto. Lissee kiitos. Onneks ollaan ystävän kanssa melkeen saatu tuo punttis kerta viikkoon rullaamaan. Rivitanssin sielunelämään en oo jotenki tänä syksynä päässy kiinni zumban harrastamisen jälkeen. Kaipaan zumban iloisuutta ja vauhtia askeleiden pänttäämisen sijaan. Ja noita jolkottelu lenkkejä vois useimminki tehä. Oon tänä syksynä huomannu että taija olla hyvän ilman kuntoilija. Jotta MEE ULOS HYVÄ IHMINEN. 

6. Sisustus. Haaveilen makuuhuoneen tapetoinnista. Haluaisin päästä eroon siitä tummansinisestä päätyseinästä sekä tietenki samalla niistä keltaisistakin. Melkein jo tiedän mitä haluan ja se yllätti itsenikin. :) Vaalea pohja (valkoinen) ja siihen mustalla piirrettynä jotain kukkaa, heinää, lehteä tms. ... ehkä kuitenkin kukkaa. Onko vinkkejä?

 Eiköhän tässä ole jo riittämiin. Ainakin mun sahanpurut jo kostui hiestä kun näitä mietiskelin. Täytyy jättää jotain kerrottavaa toiseenkin kertaan, vaikka ei kai tässä mitään uutta auringon alla ole . Auringosta puheen ollen, nyt olis oiva tilaisuus mennä ihastelemaan sen säteitä ulkoilmaan, joten eiköhän lähdetä sinne lenkille. Rapsakkaita kelejä kaikille.

Yes, I did it again

Viitaten keskiaikaiksiin turnajaisiin, joka oli taannoin käynnissä sen turkoosin virkkauksen tiimoilla, voinen todeta turnajaisten olevan edelleen tauolla. Poissa silmistä , poissa mielestä ja niin edespäiten. Mutta mitä tulee OMPELEMISEEN, on sillä saralla ollut meneillään pienimuotoinen Tour De Kääk. Näet kun keväällä, vai oliko se kesällä tai syksyllä (???, miten se dementia alkoikaan???), jolloinkin kuitenkin tänä vuonna (afrikassa) leikkasin puolihameen uusilla kaavoilla Suuri Käsityö-lehdestä 9/2010. Mittailin ja mittailin, sekä kaavoja, omaa ruhoa ja saumavaroja ja leikkasin. Sitten homma jäi lojumaan kirjaimellisesti ompelupöydälle sen puoli vuotta ilman, että osien päältä edes pölyjä pyyhittiin. Sitten viime viikolla kauheassa puolihameentuskasssa (no, ku piti välttäättä saada jotain uutta päälle, mielummin heti) huiskautin pölyrättiä ja otin hameen kappaleet kauniiseen käteen ja aloin kasata tekelettä kokoon. Ompelin hameen etukappaleen ja kaarrokkeen, sekä takakappaleet ja myös piilovetoketjun, joka sivumennen sanoen istahti kertalaakista paikoilleen melkein täydellisesti. Sivusaumat vain nuppineulasin sovitusta varten.

Ensimmäinen kääk, tuli kun vetaisin hameen päälle, sillä seurauksella että nuppineula tuikahti sentin verran ihon alle ja toinen kääk, kun huomasin että hame on liian pieni. MITÄH! Onko päydällä lojuminen aiheuttanut atomien kutuístusta? Minähän mittasin, mittasinhan, sen niin tarkkaan? Vai onko käynyt niin että, elopainohiiri nakersi lisää liikuteltavaa tähän tomumajaan? Ei voi käsittää. No, nakerruksista huolimatta piti sitten leikata uudet hameen kappaleet. Onneksi oli kangasta sen verran reilu pala, ettei siitä tullut ongelmaa. Lopputulokseen olen suht´ tyytyväinen. Vaihteeksi on kiva pitää päällä kapeaa hametta ja kivalla kaavalla vois tehdä toisenkin hameen, nääs kun taaskaan yksi ei riitä. ;D

Kyökin puolella.....

..... työskentelevä ystäväni E pyysi minua ompelemaan suojat hänen silikoneilleen. Tai siis silikonisille patakintailleen, syystä että kukaan keittiöllä ei tykkää käyttää niitä, kun ne tuntuvat käsiin niin inhottavilta.

Kaivelin sitten noita kangaskasojani ja päädyin hurauttamaan sisävanttuut harmaisiin silikonisiin ihan sävy sävyyn. En tiiä kuinka tuo kangas kestää, mutta ommellaan sitten uudet jos noi käänteet nopiasti palaa siellä kuumuuksissa. Kangas on kai jotain sekotetta ja puuvilla ois varmaan kestäny paremmin.

Samaan syssyyn kun hipelöin tuota ompelukonetta sisuksientekotoiveissa otin kaapista lahjaksi saamani kaitaliinakankaan ja kurvailin siitäkin saumat suoriksi. Se passaa nyt hyvin nuitten kivikynttilöitten kaveriksi, jotka saatiin tuliaisiksi ystäväperheeltä. Nähtäväksi jää raskiiko noita sitten poltella. Justiin eilen kyllä hiippailin kaupoissa ja ostin parisataa tuikkua, pari öljykynttilää, ulkotuikkuja ja kruunukynttilänpötkylöitä. Ja veikkaanpa että parin viikon päästä suurin osa niistä on haihtunut savuna ilmaan. Ei siitä oo kun kolmisen viikkua kun Ikeassa kurvailtiin ystäväni PiuPaun kanssa ja rahtasin sieltä laatikon täyteen poltettavaa. Pistää epäilemään assuuko tuolla sisuksissani sen puukkojunkkarin lisäksi joku pyromaanin tapanen, kun tuo tulien sytyttäminen on niin mukavaa. ;) Vaan ei se tässä 'talven' mustuudessa auta ku pistää tulta kehiin, jotta kaik valkentuis. Pitäskö tähän loppuun vielä sanoa et, hyvää viikkoa ja polttelemisiin. ;D Sii juu.

La la lailaa laaa

Kuka vielä muistaa tämän vuoden maaliskuussa neulomaani soputelttaa, KLIK?? Eipä sillä että tarviskaan muistaa, paitsi mun, noin niinku opettavaisena kokemuksena?!? No, nyt on taas yritetty kesyttää tätä Laila lankaa, ehkä vähän paremmin tuloksin. Ei tästäkään täydellistä tullu. Piti tehä vähän ylipitkät hihat. Tuliko, no EI. Vaikka koitinki venyttää niitä huuhtelemalla neuletta aineissa. Ei ehkä olleet tarpeeksi vahvoja troppeja siihen saavutukseen. ;)

Lankana on siis Laila alpakkamix (75% acryl, 25% alpakka), puikot nro 7 ja ohjeena paljon muokattu ruusupusero Novitan talvi 2008 s. 42.

Vähän tässä vielä mietin, jotta pitäskö kutasta sittenkin lisää pituutta noihin hihoihin. Kauluksesta tuli tuon ainaoikein osalta jotenkin löpsö, mutta tuohon rullautuvaan osaan otin numeroa pienemmät puikot niin ei tarvinnu miettiä kavennuksia. Toisaalta tosta kaula-aukosta tuli umpinaisempi kuin ajattelin. Meinaan et jos vertaa siihen tällä ohjeella aikaisemmin neulomaani ruusupuseron kaula-aukkoon, jota jouduin kutasemaan pari kerrosta lissää. Ruusupuseroon KLIKKAA TÄSTÄ.

Laila lankaa jäi vielä 75g, joten siitä saattais tulla vielä jotain pientä. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Jyväjemmari

Ommella hurautin kaurapussin Anopin vanhoista tyynynliinoista ja samalla uusin oman kaurapussin päällisen. Koko on jotain 55X22cm. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, aikoessa on tuhissut sitäkin enemmän. Jyviä sai kyllä haeskella eräästäkin kaupasta, mut onneks löyty edes tuonkin verran.

Tarkoitus ois tyrkätä tää Likkalapselle jos tarvii ja tahtoo.

Mukavoo alkavaa viikkoo jokkaiselle. :)

Piilo

Aina siinä viheessa kun alan kuvata tekemiäni retaleita ja hetaleita päälläni, on ollut ongelmana se, että digijärkkärini itselaukaisin ottaa vain kuvan kerrallaan ja sitten se on taas asetettava uudestaan itselaukaisulle. Se takia kuvaaminen on välillä hermoja koettelevaa.


Sain vihdoin tilattua tämän haaveilemani kaukolaukaisimen. Koska se on vain 60 mm pitkä, 28 mm leveä ja paksuudeltaankin vain 5 mm, aavistelin hukkaavani sen alta aika yksikön. Pelkään että se luiskahtaa kameralaukusta ulos ja milläs sen sitten löytää.


Siinä kyllä tuli tuo musta ja tylsä säilytyskotelo, mutta löydäpä sammalikosta. Siksi suunnittelin värikkäämmän kotelon säilytystä varten. Heti kun tartuin virkkuukoukkuun karkasi mielikuvitus maatakiertävälle radalle ja siitä tulikin jotain aivan muuta kuin pelkkä säilytystasku. Syntyi Nököhammas. ;D Lankana on 7-veikan jämiä ja koukku oli nro3. Nyt laukaisimen löytää ehkä hieman paremmin maasta.