Sukkasato

Nyhän mää päätinki tempasta ja ryykästä ekaa kertaa TEMPAUKSEEN. Pistin anomuksen vetämään ja sain kutsun Heinälatoon, mikä sopiikin hyvin näin maalla viihtyvälle tyypille.


Sukkasatoon sukkia aletaan kilkuttelemaan 1.9, nii että edellisen postin sukat ei siis oo vielä sitä kamaa. Nyt sitte vaan ootellaan, ootellaan.

Kesävoita

Kesälomalle lähteissä mulla oli taas vaikeuksia valita mitä käsityötä otan mukaan. No, sukkia kun aina tarvitaan, niin varasin sitten lankaakin enemmän kuin tarpeeksi (yhen korillisen sullottuna). Päädyin sitten korkkaamaan Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjan Tähkäpää ja muut lempineuleet kirjassa olleen Kesävoi sukkien ohjeella (sivulla 26). Kirjassa sanottiin niiden olevan mukavat perussukat. Ajattelin että voiko perussukat olla noin nätit, mutta kyllä ne voi. Kiva ohje, kuten voitte huomata. Kaikki tehdyt sukat on samalla ohjeella tehty lanka vain vaihtuu, joten en mainitse erikseen ohjetta jokaisen kohdalla.


Lanka: Regia Hand-dye Effect (70% villa, 24% polyamid, 5% acryl)
Puikot: Nro 2,5

Lanka oli jotenkin pettymys mulle. Löyhäkierteisyytensä takia sitä oli vähän hankala neuloa noin ohuilla puikoilla ja sai olla tarkkana että kaikki säikeet tuli mukaan. Värikin on jotenkin pliisu, anteeksi vaan. Tiedän että lanka on kestävää, koskapa Äiteeni on neulonut siitä itselleen sukat ja hyvin ovat kestäneet vaikka on käyttänyt jatkuvasti. Tosin hän neuloi kaksinkertaisella langalla, kun ei viitsinyt alkaa nyhertämään niin ohuilla puikoilla. Itselleni näitä ensin aioin, mutta hiukan reilut tuli kun en viitsinyt purkaa ja sitä paitsi tykkään vähän napakammista sukista jalassa.




Lanka: Novita 7-veikka Linnut, Papukaija (889)
Puikot: Nro 3
Teksinpa sitte itelle just passelit melkein varrettomat.


MiniÄ tykästyi tuohon pirtsakkaan lankaan, niinpä kutasin seuraavaksi hänellekin varpaan lämmittimet. Onneksi sattui olemaan mukana lissee lankaa ja vielä sopivan väristä kun toinen otti ja loppu kesken kaiken.


Noitten kirjavien lankojen jälkeen oli ihan pakottava tarve tekasta vielä yhet sukat yksvärisestä langasta.
Ja kun en ollut etukäteen varautunut, että saisin nuo edelliset valmiiksi kesken kotimatkan, piti jotenkin käydä käsiksi vyyhtiin ja keriä pari kerää lankaa jotta saan alotettua molemmat yhtä aikaa.


Lanka: Sandnes Maija
Puikot: Nro 3
Hyvin tuo malli sopii ihan yksivärisellekin langalle. Melkein kävi nyt näin että tästä sukkaparista pidän itse kaikkein eniten. Tai no, jos tuo haukottelija lasketaan mukaan niin..... Päästiin käymään nimittäin rekikoiratarhalla, jossa oli öpauttiarallaa noin 70 toinen toistaan komiampaa koiraa. Huisaa!


Toinenkin reissu on nyt tehty, jotta siitä postailen ensi tilassa kunhan saan aikaiseksi.
Eipä sitten muuta kuin hauskaa viikkoa kaikille.

Groucho Marx

Idea näihin sukiin pompsahti Likkalapsen mieleen maaliskuussa kun vietettiin taiteidenpäivä Helezinkissä ja hortoiltiin yhesä askartelukaupassa ympäriämpäri, kuin Liisa ihmemaassa. Mää sitte lupasin pistää mietintämyssyn korville ja vähän funtsia. Noh, sukat mää sitte tekasin alta aikayksiön, perushuttua kun ovat, mut toi koristelu vei aikaa ja junnas paikoillaan melekeistä ufoutumiseen astikka. Kui se voi olla nii vaikeeta joskus tuo luovuuden pusertaminen, mekekein ku tirvasis verta nenästä. Onneks ei ny ihan laastaria ja sidetarpeita tarvinnu käyttää.


En tiiä vastaako toteutus ihan mallia, mut sinne päin ehkä kuitenki. Tota sikaria en saanu millään asetettua tuohon suupieleen vaik värkkäsin sen kanssa ja sain aikaan vaan kasan langansuttuja. Tietennii nyt jälkeenpäin tuli mieleen viel yks konsti jota ois voinu viel kokeilla, mut ei ny sitte.


Puikot oli muistaakseni 3,5 jolla kutasin nuo sukat ja virkkuukoukkua ja silmäneulaa sit viel tarvittiin ja tietennii nuo silimätki. Ja ihan seiska veikkaa lanka vaan on. Et simmottis tämmöttis täl kertaa. :)

Tossua toisen eteen

Tilattiin neulomuksia, vaan ei osattu päättää tossua vai varretonta sukkaa.

Eikä väreistäkään ollu mitään erikoistoivomuksia, muistaakseni. No, pistettiin sitten tikutellen enste noita tossuja. Tuli kahet siitä syystä että ekoja tein autossa matkatyönä ja en muistanut kotona tarkistaa muistiinpanoja et montaks silmukkaa ja niin pois päitten. Toiset on siis isommat, noi petroolit.




Sitte mää hairahtusin ostamaan uutta lankaa, tarkemmin ottaen kolme kerää, kaikki eri värejä, kirjavia. Koko alku vuojen oon pantannu kaikkee lankaostoja ja ollu tiukkana itelleni ja sit sorruin ostamaan kaks kerää Novitan Raitaa, tää ja sit sini/vihree/vaaleeliila ja kolmas on sit Papukaijaa. Huh huijaa, näin kävi.

Tästä raidasta tuli sitte varrettomat. Toivottavasti sopii saajalle, ku nääs en löytänyt mistään mun 3,5 puikkoja, niin piti ottaa kolmoset. Sivumennen sanoen korjasin tämänkin vahingon ja ostin uuvet bambuset. Sitä ei tiiä nääs erkkikään missä ne toiset on, kun en löytäny vaik kuin etin. Nii et on sit ottaa, jos nää onki tiukat, ja kutasta uuvet. Ja sit on lankaaki mistä valita (sitähän niinku ei ennestään ollu?!), jos tylsistyttää neuloo samasta kerästä.

Nyt sauna kutsuu. Jos vaik sais ens yönä nukuttuu pitempään kuin kolmeen, alkaa olla takki tyhjä tältä päivältä....... vaik tekis kyl mieli vähän kutasta jotakin.... tai oikeestaan pitäs keksii miten ne kulmakarvat tehhään, sitä vaille valmiit on yks työ... Tytär tietää ja on oottanu jo......ööööö kauan.

PS. Sori vaan tarttee säätää noit tekstejä ja kuvia ku esikatselu ei näytä niit oikeen. Josko nyt kelpais.

Viileempää kuin rannalla makoilu

On tää bloggaus nääs. Helle se heikoimpia hirvittää, ainakin jos toi sisäinen temostaatti spragaa aina ku rupee kolomiakymmentä hivelemään. Pakko juokasta pari lasii vettä, et jaksaa ees näppäimiä näpytellä. Onneks täällä tuulee ees vähäsen. Mut aivotoimintaan sekään ei auta. Siispä asiaan. On virkkailtu boncho.


Ohje: Kauniit käsityöt-kirjasta Naisen boncho s. 121
Lanka: Kirppikselta löydetty kaalinpään kokoinen mohairkerä, vyötekin on .... jossain.
Virkkuukoukku: Nro 4

Tämä on samalla ohjeella virkattu kuin vuonna 2007 tehty, tuhnuboncho josta sivumennen sanoen en edelleenkään tykkää, siis väristä. Harmi ettei kukaan oo tykästyny siihen niin paljoo, et ois halunnu sen ittellensä, oisin nimittäin ilomielin antanu. Hih.


NO, enivei, kuten sanonta kuuluu, siitä asti oon haaveillu tuosta valkoisesta bonchosta, valkoisena se oli tehty ohjeessakin, ja näin kauan kesti ennenkun sain sen tehtyä. Paitsi että, tässäkin tuli taas moka, josta blogikin nimensä on saanut. Ohjeessa sanottiin KP ja ajattelin sen olevan korkea pylväs siihen malliin että kolme langankiertoa. Eipä tainnutkaan olla. Yhtä hyvin se olisi voinut olla kaksoispylväs eikä kolmoispylväs. Ja arvatkaa huomasinko sen heti, enkä vasta sitten kun oli virkkaamassa toisen kappaleen viimeisiä kerroksia. Oishan tuo selvinny siitäkin, jos ois tsiikaillut sitä tuhnuboncoa, en tsiikaillut. Ei tuo kumminkaan oikeestaan haittaa. Kaula-aukosta tuli vähän suurempi vaan ja ehkä vähän ilmavampi muutennii.



Ylimmäisestä kuvasta huomaa sen että meikäläinen on taas pulitettu. Viime kesänähän vetastiin se kolmen sentin kesätukka ja talvella koitin sitä vähän kasvattaa. Mut nyt kun on tottunut tuohon sänkeen niin pitempi tuntuu heti Tähkäpään letiltä. Jotta mulle ei sitte enää saparoita laiteta.

Nyt mun hiukka hinkuttais neulomine, vaik viime aikona oonki ollu enempi kameran varres, niit kuvii voi tsiikailla TÄÄLLÄ.

Kaksi pöllöä vierekkäin ;)

Jaaha, nyssitä on nääs ommeltu ihan oikeestikin. Kankaan oon ostanu viime vuonna Petikon Eurokankaasta ihan 'heräte' ostona. En tiiä miksi. Vihree kun ei oikeen oo mun väri. Näin oon ainaki väittäny kiven kovaan. Mut täähän ei oo ihan rehellinen vihree vaan turkoosiin vivahtava, ei sinisenturkoosi vaan vihreenturkoosi, tai jotain (seliseli). Noh, kummiskin kangas justiin riitti näihin vermeisiin ja melkein jo pelästyin kun olin leikannu että topin yläosan vuoripuolta ei tullu ollenkaan. Mut sehän olikin tipahtanu lattialle. :=


Kaavat: Toppi SuuriKäsityö-lehti 6-7 kesä-heinäkuu 2009 s. 16. Hame myös SK:sta, mut en löytäny (?!?) hameen kaavaa, mihinköhän mää sen sit oikeen hussutin, justiinhan mää ton hameen sillä leikasin? Muokkasin kaava sen verran, että en laittanut vetoketjua, vaan ihan kuminauhalla mennään, ja takakappaleessa on sauma, koska muuten kangas ei olisi riittänyt.


Tää ompeleminen oli yhtä räpellystä. Voi nääs nääs. Ensimmäisen tekeleen pilasin. Kuka käski mennä leikkaamaan joustamattomasta kankaasta viivakoolla 34/36, ja se oli liika tiukka. Raklahiha ei sovi mun suurille olkapäille ja hauiksille. XD Sitte siirryin suosiolla tähän kankaaseen ja hain eri kaavat. Katsotaan sitten kun olen hermoriekaleet harsinut kokoon (siimalla, kestää parmmin [jaa, mutta kuumuudessa se sulaa, meinaan jos alkaa keittämään]), voiko sille ensimmäiselle katastroofille tehdä jotain. Mulla oli nääs VISIO, siitä kankaasta pusero ja iskän vanhoista kauluspaidoista salsahame.

Toi topin kaava oli silleen kiva et voisin tehä toisenkin topin, ja tosta vois tehä jopa mekon, koska alaosa on vain suora kappale, sen kun jatkaisi vaan ja leventäisi helemaa, ottaen huomioon liikkumavaran. Mutta tuosta raglahihakatastroofista hikeentyneenä leikkasin tämän topin isommalla koolla ja, kuten tarkkanäköiset varmaan huomaatte, EI OIS TARVINNU. Se on pikkusen väljä ja pari muutakin valittua sanaa voisin karjasta, mutta olkoon nyt kumminkin.

Ja muuten huomaatteko, mää oon kontannu jossakin, koska polvessa on roskia. HIH.

Vaan seikkailut ompelemisen ihmeellisessä (hermoja raastavassa) maailmassa jatkuvat. Jotta hilipaisaa viikkoa vaan kaikille!!!!!

Sormet maalissa

Hommasin keittiöön tällaisen pikku hyllykön. Ajatus oli valkoisesta hyllyköstä, mutta eipä löytynyt. Tuumasin jotta maalataan sitten itse.


Tässä alkuperäinen väri.


Tässä neljä kerrosta askartelumaalia päällänsä. Pohjaväri puskee aina vaan läpi ja näyttää vaaleanpunaiselta.


Viimein krakleerausaineen ja pintamaalauksen jälkeen näyttää tällaiselta.


Kyllä halkeillut on.


Kuvassa näkyy kuinka vaaleanpunainen alla oleva väri loppujen lopuksi oli.


Ja mitä tämän pikku hyllykön ostosta ja maalauksesta seurasi? Lähti niinku lapasesta suurentumaan koko rojekti, mutta siitä lisää tuonnempana.